Better late than... 

Mua niin harmittaa että elokuvien luettelointi on jäänyt täältä väliin monena vuotena. Oon viimeisten parin viikon aikana pohtinut edellisten muutaman vuoden elokuvia ja niiden joukosta mun omia suosikkeja. Palaan niihin isommin myöhemmin, mutta nyt pois alta päällimmäisin tuska: vuoden 2014 parhaat elokuvat levityksessä olleista (mun näkemistä ja mun mielestä, luonnollisesti). Kaikki tänä vuonna levityksessä olleet mun näkemät elokuvat tässä ilmestymisjärjestyksessä.

The Wolf of Wall Street, 12 Years a Slave, Philomena, Her, Lego Movie, Korso, Nebraska, Isänsä poika, Captain America: The Return of the Winter Soldier, The Grand Budapest Hotel, Suuri kauneus, Locke, Edge of Tomorrow, Begin Again, Magic in the Moonlight, Gone Girl, Ulvilan Murhamysteeri, Boyhood, Interstellar, Luokkajuhla, Elämän tanssi, Kaksi päivää, yksi yö, Nälkäpeli - Matkijanärhi Osa 1, '71, Maps to the Stars, Nightcrawler, Hobitti - Viiden armeijan taistelu, Inside Llewyn Davis (dvd).


Näistä itse asiassa todella monet on oikein hyviä elokuvia, mutta yksi on yli muiden hands down. Her tuntui mua varten tehdyltä elokuvalta. Katselun aikana itkin, halusin ja puhdistuin. Ihan käsittämättömän kaunis kokemus. Elokuvan fiilis on lähellä vanhaa lemppariani Eternal Sunshine of the Spotless Mind ja se menee ihan kirkkaasti kaikkien aikojen suosikkieni joukkoon. Upea, upea elokuva.

 

Voimakkaita kokemuksia tarjosivat myös kukin omalla tavallaan ainutkertaiset ja yllättävät tuttujen suosikkiohjaajien uutuudet The Wolf of Wall Street, 12 Years a Slave, Kaksi päivää, yksi yö, Wes Andersonin häikäisevä The Grand Budapest Hotel ja Linklaterin elämäntyö Boyhood.

 

Parasta viihdettä olivat mielestäni täysin aliarvostettu Edge of Tomorrow, Fincherin hyytävän todenmukainen avioliittotutkielma Gone Girl, sekä vuoden sekopäisimmän tripin aiheuttanut Lego Movie.

 

Kymppikerhoon mahtuu näiden lisäksi vielä yksi, joka tästä valikoimasta on äärettömän vaikea erotella. Niin monet nähdyistä elokuvista teki vaikutuksen ja kukin valitettavasti omalla tavallaan, jolloin vertailun vaikeus moninkertaistuu.. Nostan kuitenkin kymmenenneksi Pekka Lehdon häiritsevän dokumentin Ulvilan Murhamysteeri, joka käynnisti runsaasti mielenkiintoisia keskusteluja omassa lähipiirissäni.

 

Juuri mikään viime vuonna nähdyistä ensi-iltaan tulleista elokuvista ei ollut pettymys. Ainoa poikkeuksen tähän tekivät oman yleisöni "todelliseksi hyvän mielen elokuvaksi" tituleeraama Magic in the Moonlight, jota katsellessani kiemurtelin tuskasta ja Hobitti, joka sai minut vihaisemmaksi kuin mikään aiemmista installaatioista ja se on hieno suoritus se. Kuinka kauas alkuperäistarinasta voidaan poiketa ja vielä tehdä se niin mielikuvituksettomasti, omia aiempia ajatuksia toistamalla? Nähtävästi aika kauas ja todella mielikuvituksettomasti. Magic in the Moonlight oli myös täysin sietämätön elokuva. En käsitä miksi Colin Firthille joko tarjotaan tai hän ottaa vastaan vain P&P-toisintoja. Tylsää ja yllätyksetöntä ja todella kaukana parhaista Woody-leffoista.

 

Näkemättä viime vuotisista potentiaalisista minua kiinnostavista ensi-iltaelokuvista ovat vielä Dallas Buyers Club, American Hustle, Tuuli nousee, Guardians of the Galaxy, Snowpiercer ja He ovat paenneet.

Näiden pariin toivottavasti pääsen palaamaan jossain vaiheessa.