Huomenna alkaa taas yhdenlainen hullutus. Ei onneksi allekirjoittaneen kannalta se pahin, koska joudun vierailemaan vaan yhdellä osastolla (mahdollisesti jokaisena päivänä tosin, kaiken varalta). Ja ehkä hankin kengät. Pahimmat mua kohdanneet Hullutukset sattui Tuurissa, kun oltiin muutama vuosi sitten siellä pitkästä aikaa. Äiti on vähän sellainen, että se saattaa joutua hurmostilaan tietyissä paikoissa. Onnistuin purkamaan täyteen ahdetusta ostoskärrystä kassajonossa kaksi kumivenettä, mutta sinne jäivät vielä esimerkiksi kolme pehmeää ja figuurillista Nalle Puh -juomapullonsuojaa. Ovat edelleen käyttämättöminä ullakolla. Yritin kyllä sanoa... Mutta hei ei se mitään. (Ja tässä tilaisuuden tullen kehotan kaikkia menemään ja kokemaan tietyn tyylin huipentuman kyläkaupassa ja sen ympäristössä, se on jotain se... ;)

Oi muuten, cityssä oli osittain ihan karmea (niinkuin siinä aina), mutta osittain loistava juttu nimellä Rakastuminen-ero-sanakirja. Se jotenkin puhutteli syvästi. Vai miten on:

puhelias -> lörpöttelijä
ennen: "Ihanaa, hän luottaa minuun ja uskaltaa puhua ihan mistä tahansa."
nyt: "Taas se jankuttaa noita ikivanhoja juttuja miljoonatta kertaa. Läpäläpäläpä..."

Juuri näin. En muuten tajua miksi ihmiset rinnastaa Vanhasen ja Kanervan. Toinen yritti oikeasti elää elämäänsä (ja minkä sille voi ettei arvostelukyky ihan pelannut), mutta toinen on hei, vähän eri kaliiberia. Oon oikeastaan aika innostunut ajatuksesta, että Stubbista tulee ulkoministeri. Ja nyt voin kertoa, että tuntuu superkornilta kirjoittaa tätä. Ü Onneksi en edes haluaisi, että tämä olis kansalaisjournalismia, vaan tähtään ainoastaan omien ajatusten purkamiseen. Ja mahdollisesti joskus huvittamiseen. Muuten kritiikki-esitelmä on syönyt viimeisetkin epäilykset tietynlaisen elitismin oikeutuksesta.