Väsyneenä mun pitäis olla vaan ihan hiljaa ja eristäytyneenä kaikista muista ihmisistä. Se on ilmeisesti ainoa keino, jolla saan pidettyä sisäisen hirviöminän kurissa. Miksei siitä koskaan pääse eroon? Muutenkaan väsyneenä ei sais edes ajatella mitään asioita, koska keskittyy aina vaan niihin ikäviin juttuihin ja heittää kivat sivuun. Tai vähintään kuusinkertaistaa ikävien juttujen painon ja maalailee kauhukuvia joka seinälle. Enkä ikinä lauo niin typeriä kommentteja ja valituksia, kuin silloin kun olen väsynyt ja joidenkin parin ihmisen kanssa, itekseen en edes ajattele sellaista typeryyttä. Voisko joku sanoa mulle seuraavalla kerralla kun oon väsynyt, että "jopo rakas, älä avaa sitä suuta, kun sieltä on tulossa vaan kurjuutta". Nöyryyttä, sitä tää ehkä opettaa. Plaah. Oma hirviömäisyys on maailman hävettävin juttu.