day 9. mökkilässä. itellalaatikon pystytys (tosin se on melko turhaa, käännös alkaa lupauksista huolimatta vasta perjantaina. tässä vaiheessa sitä ei tietenkään vielä tiedetä, joten sikäli akti [oon täyttänyt ristikoita. paljon.] oli ymmärrettävä)

koko viikko tuskaillaan itellan kanssa ja samalla käyn elämäni kamalinta taistelua bändireissun ja kavereiden mökkireissun välillä. Mökki saadaan maaliin ja mansikkamaa perattua. Siinä oikeastaan koko viikko. Varsa on suloinen. Vinttura vie sen illalla talliin syömään kolmien aitojen läpi. Äitiinsä tullut.

day 13. klo 16:17 patrollin kuljettajan ovi ei mene kiinni. Se on siis aivan aukiauki. Lähtö keikalle olis klo 17, mutta sitä ennen pitäisi käydä kaupassa, hakea mumma, mennä mökille, tehdä ruoka, syödä ruoka ja pakata.

day 15. ravit. parhaat m-p:ssä ikinä. mieto ei melkein mahdu ponirattaille eikä melkeinkään meinaa päästä niistä pois. näen annen, edellisestä kerrasta on varmaan 3 vuotta. Tyttö on mennyt naimisiin viikkoa ennen.

day 17. klo 11:48 pihassa on yksi iso kivi. Siihen on yllättävän helppo törmätä.

pelataan monopoly tässä ja nyt -versiota noin 4 tuntia. Ei, vaan 5. Kiistaa melun tasosta serkusten kesken. sillä aikaa mökin etuseinä on revitty irti.

klo 22:56 kaatuvat laudat kopautti paapan päälaen ja korvan auki. ei tuu verta. ei paljon. ei jää arpia. ei suuria. ei siitä kannata puhua. ei ainakaan mummalle.

klo 00:41 alkaa sataa. puuskittain tosi kovaa. seinä on edelleen auki. aamulla voi olla kengät märät.

day 18. klo 11:28 leija pihan yläpuolella. lennättäjää ei löydy.

klo 15:00 eno purkaa portaat ja ottaa mut reppariin että pääsen alas. sitten mennään lujaa. koppotikoppotikoi. oon taas pikkuinen tyttö.

klo 15:14 valtran puutavarakuormaajan nimi on kronos5010. opin kettingin ja ketjun eron.

klo 17:32 käynnistän ensimmäistä kertaa elämässäni pakettiauton (enkä minkä tahansa, vaan rellun transitin). ja vielä ajan sillä. ja pysäköin. ja peruutan. se on iso.

klo 17:39 (samaan aikaan toisaalla) leija juuttuu kiinni puun latvaan. ärsyyntynyt omistaja koittaa irrottaa sitä enon neuvoista välittämättä. Ei irtoa. Entistä ärsyyntyneempi omistaja hakee moottorisahan, kävelee naapurin metsään ja kaataa puun. leija on edelleen jumissa. toisessa puussa tosin.

klo 20:41 pakun autoradiossa soi lemontree. onpas kiva ajaa näin korkealla.

klo 21:50 juomalaulut raikaa

klo 23:35 bulgarialaisten laulujen vuoro. starttaan pakun vielä kolmannen kerran. juoppokuskin viitta on langennut harteilleni ikuisiksi ajoiksi.

klo 1:53 auto ja vihreän joen rannalla hiljenevät. vähän väsy olo.

day 19. the day my world was supposed to collapse. but it didn't. God's love... it's  unbeatable, amazing, overwhelming. I love my God. I love my uncles. I love my weldoman. and I love my sancho. and this place. i am free.

day 20. klo 11:47 ruohonleikkuuta maukkalassa. kone tilttaa kuudesti.

klo 13:00 puhelu itälästä. mun sukulaiset on maailman parhaita.

klo 19:22 nopeus 160 km/h. epätoivoinen solttupoika ajamassa tukkaansa vessassa ja kehottamassa muita asiakkaita ystävällisesti etsimään nopeammin vapautuvan kopin.

klo 19:27 edessä istuva nainen lämpeni hiuspojasta. oikeastaan kiehui lähes yli. musta se oli vaan hirmu suloinen.

klo 21:22 viimeinen kerta kun kuulen junan käsittämättömän kirkasäänisen "ping"in. hätkähdin joka kerta. sotkin jopa ristikkoni sen takia. brh. kamala ääni. mun mahassa kiertää. jännittää.

klo 23:28 selvisin. ja sain pari typykkää kimppuuni heti kun pääsin toiseen kotiin sisälle. ne on suloisuuksia. matka kohti potter-jonoja. se tulee aamulla.

ja tänään (day 23.) on matka taas kohti mökkilää. tallin maalausta ja muuta puuhailua. gwen popittaa soittimessa, se vaan toimii. mä oon herännyt horroksesta. Tää olis voinut päätyä myös painajaiseen, mutta onneksi ei. Paremmin mulle ei olis voinut käydä, uskoudun sen verran että kerron, että jos olisin itse saanut päättää, olisin tehnyt jotain sellaista, mikä olis vahingoittanut mua ja monia muita tosi pahasti. Toivon vaan koko sydämestäni, että tää ratkaisu ei osoittaudu painajaiseksi joillekin muille. Yksi pulma mulla vielä kuitenkin on. Mietin, ansaitseeko toinen kuulla mitä on tapahtunut, vai antaako niiden selvittää itse omat asiansa. Jos nimittäin olisin sen toisen asemassa, olisin edelleen yhtä sokea kuin minä halusin pysyä vielä viikko sitten. tää oli ehkä todella pimeää, mutta älkää välittäkö, tätä ei tarvinnutkaan tajuta. paitsi sun.

... jk. day 25. lyön itseäni vasaralla nenään. tunnen kuinka se sanoo krunts ja laitan käden alle odottamaan putousta. ikävä kyllä se ei murtunut. eikä edes jäänyt vinoon.