Auto on aika monille kamalan tärkeä juttu. Se on tunnustetusti yksi tärkeimmistä, tai oikeastaan tärkein, statussymboli, eikä mikään ihme, sitä asemaa on sille rakennettu kymmeniä vuosia. Aloin miettiä omaa autoani. Meillä oli vähän aikaa sitten keskustelu siitä, mitä autostani ajatellaan. Ei kovin hyvää, ainakaan noin yleisesti. Autan teitä vähän kuvittelupuolen kanssa. Se on vanha. Punainen. Neliovinen, sedan-mallinen volvo. Ei niin vanha, mutta vanha kuitenkin (vuodelta -90). Takaikkunaan on liimattu kaksi tarraa (ei minun, vaan edellisen omistajan toimesta), toinen sisä- ja toinen ulkopuolelle samaan kohtaan. Kuninkuusravien mainostarroja.

Joku saattaa ehkä arvata, että pojat eivät pidä autoani oikein minään. Minä sen sijaan pidän sitä kelvollisena kulkuvälineenä ja ihan mukavana radiona (stereolaitevekotin on uusi ja oikein toimiva, tosin jonkun pitäisi korjata etukaiuttimet). Se ei ole kaunis, vaan ruma, enkä pidä kovinkaan paljon punaisesta, mutta se on parempi kuin esimerkiksi peruskeltainen. Tai neonvihreä. Se liikkuu, ei kiihdy aivan yhtä nopeasti kuin perheen edellinen auto (2003 vuosimallinen BMW superahdetulla megaturbomoottorilla), ykkösen kanssa on yleensä vähän ongelmia, mutta en ole koskaan jäänyt sillä tienvarteen. Paitsi kerran. 

Auto jolla ajat kertoo sinusta jotakin, halusit tai et. Haluatko kertoa itsestäsi niitä asioita, joita autosi sinusta kertoo? Tulin siihen tulokseen, että haluan. Auto kertoo minusta enemmän kuin olin etukäteen edes ajatellut, enkä todellakaan suunnitellut ostostapahtuman yhteydessä kuinka kaikki nämä asiat napsahtaisivat kohdalleen. Etenkään kun en itse edes valinnut autoa ;). Miten siis näin? Autoni sopii minulle seuraavien ominaisuuksien takia:
1) muut eivät pidä siitä. minä pidän tuosta syystä siitä vielä neljä kertaa enemmän, en siksi, että olisin sorretuista välittävä luonne, vaan siksi, että mitä enemmän autostani puhun, sitä enemmän se sitä inhoavia ärsyttää
2) no ne ravitarrat. ravitallin kasvattina tuollainen saa kovemmankin sydämen heltymään
3) ravitarrat. vaikka ajaisit kuinka huonosti tahansa, se pistetään "maalaisuutesi" piikkiin. helsinkiläiset eivät ikinä uskoisi, että joku muu kuin maalainen laittaisi ravitarroja autonsa ikkunaan
4) ja hei, mähän olen maalta. ainakin tavallaan.
5) kun muut kuulevat mitä auto maksoi ja mitä kaikkea hintaan kuului (ja kuinka auto silti toimii), he muuttuvat hiljaisiksi ja lähtevät itse potkimaan omia rotiskojaan käyntiin. niin pettyneinä huonoon tuurinsa. ah onnea. 
6) sisävalo. vähän niinkuin diskossa. palaa aina väärään aikaan.
7) ulkovalot. sama kuin edellisessä. tosin niitä on vaikea unohtaa olla sammuttamatta, kun varoitusulina irrottaa korvat
8) turvavyönkäyttämättömyyskavallusjärjestelmä. mainio! muissakin autoissa on se "ding-ding-ding-ding" -ääni, mutta missä muualla vilkkuva valo kavaltaa takapenkkiläisille, jos isi ja äiti ei edessä laitakaan turvavöitä kiinni?

9) ravitarrat. ne on oikeastaan ihan sairaan siistit.