- eno joka soittaa kysyäkseen miten toasteri puhdistetaan kiinni palaneesta juustosta
-
alkava ruska
- keilaniemi pimeällä, se on vaan jotenkin niin kaunis
-
mun oma bussikuskini
- Puolitutut ihmiset, jotka keskustelevat keskenään aamubussissa. Tarkemmin ottaen ne tapaukset, joissa toinen osapuoli selittää aivan hyperinnostuneena jostakin todella seikkaperäisesti (esimerkiksi työmatkastoori, joka yleensä sisältää hyvin jännittävän lentokonematkan ”sitten lentokone kiihdytti vauhtiaan, ja kiihdytti ja siivet tutisivat ja se nousi ilmaan ja nousi ja kaarsi ja nousi ja turvavyövalo sammui...”, uskomattoman upean hotellin ”sohvat eteisaulassa ja henkilökunnalla oli punaiset puvut”, loisteliaat ravintolat ”menimme syömään erääseen paikalliseen ravintolaan, olisiko ollut toisena iltana ja tilasin...”, sekä tietenkin hyvin mielenkiintoisen paluumatkan ”sitten lentokone kiihdytti ja nousi ja lentokoneruoka oli erinomaista, en ole aikoihin syönyt yhtä hyvää ruokaa lentokoneessa..”) Toinen osapuoli vilkuilee ympärilleen ja vastailee uskollisesti ”Hmm. Aivan. Oliko tosiaan? Joo. Aa. Hmm.” Nautittavaa.

Mulla on myös yksi surullisuuden aihe:
- ihmiset, joista ei tiedä miltä ne näyttäisi onnellisina tai iloisina

Tästä en tiedä kumpaa tämä olis enemmän. Voitte päättää itse.
- joskus bussissa on tylsä matkustaa ihan itekseen. Silloin olis mahtavaa ruveta vaan juttelemaan vierus/vastatoverin kanssa kaikesta tärkeästä. Kuten esimerkiksi siitä, kumpi on parempaa, suklaa vai salmiakki. Tee vai kahvi? Hampurilainen vai pizza? Kissa vai koira? Suomessa se vaan ei taida onnistua.