On aika pitkä tauko. Ja siksipä lopetan sen ennen kuin kymmenes päivä ehtii alkaa. Vaikka ei mulla kylläkään ole mitään sanottavaa. Mutta tavan vuoksi. Muuten unohtuu koko juttu.

I'm lady of the house at the moment, seuraavan viikon ajan. Jee. Tarkoittaa sitä, että yhä suurempi vastuu siivoamisesta kaatuu mun niskoille. No, en voi kyllä sanoa, että olisin ihan hirveästi panostanut yleiseen siisteyteen viime aikoina. Ainakaan enempää kuin olisi ollut tarvis. Äiti on intoutunut muuttoajatuksesta niin, että se on tehnyt pikkuremontteja enemmän kuin täällä asuttujen kuuden... ei vaan kahdeksan(!) vuoden aikana yhteensä. En voi käsittää että ollaan asuttu täällä oikeasti melkein kahdeksan vuotta. Kaikki loppuu aikanaan tosiaankin... (ja kuten huomata saattaa, mulla ei kertakaikkiaan oo mitään sanottavaa.)

Elokuvia joo, mutta en jaksa kommentoida niitä nyt. Blogiparka on muutenkin täysin tuuliajolla, kun en paljon elokuvia kummemmista kirjoita. Mutta GoldenGlobet jaettiin ja se on aika iloista. Enkä nähtävästi voi jättää aihealuetta rauhaan, joten antaa mennä sitten. Oscareiden ennakoinnissa ihastutti Michael Clayton, joka osui täysin nappiin: "Smartest mainstream movie of the year. Did you see it? Neither did we."

Oon kuluttanut aikaani lähinnä lukemalla Austenia, ja huomaamalla, että onnistun täydellisesti samaistamaan itseni Emma Woodhouseen, mutta mikäs muukaan olisi mahdollista, kun kirjan ensimmäinen virke kertoo, että Emma, " handsome, clever, and rich, with a comfortable home and happy disposition, seemed to unite some of the best blessings of existence; and had lived nearly twenty-one years in the world with very little to distress or vex her". Ei tarvitsisi vaihtaa kuin nimi, ja siinä olisin minä. Ja pukea Emma Jussi-paitaan, sillä en pidä nykyään enää mitään muita vaatteita.

Ei kertakaikkiaan. Lähen viemään äitiä kentälle, eihän tästä tuu nyt yhtään mitään.