Otsikko ei liity tähän kirjoitukseen mitenkään. Mainiota.

Lopuillakin meikäläisillä alkoi tänään loma, eli toisin sanoen asutan taloamme yksin seuraavat kolme viikkoa. Onpa ainakin yksi paikka maailmassa, jossa pääsen eroon kissoista. Hah. (Niille jotka eivät tiedä, kissaihmiset ovat jostain syystä lähestyneet minua joka suunnalta aivan yllättäen. Kun tulen töihin, kissat valtaavat maailman, kun avaan sähköpostin, siellä odottaa kasa kissakuvia, kun tapaan vanhan tutun/sukulaisen, hän nappaa käteensä kännykkäkameran, jonka arkistoista haluaa esitellä minulle ystävänsä suloista kissaa. Tätä on tapahtunut siinä määrin, että olen ajatellut julkaista levyn "Cat Vibrations - the story of my life".) Mistä johtuikin mieleeni, että tänään napsahti postilaatikkoon tekijäversio meidän levystä, ja kyllä se on edelleen hyvä. Ja kannet on hienot :) Töissä pukkaa ihan uskomatonta legendaa, en voi käsittää, että sellaisia ihmisiä kuin siellä on ihan oikeasti olemassa. Mutta hauskaa on. Työturvallisuuden (ja yksityisyyden suojan rikkomisriskin) takia jätän ne jutut kertomatta tällä foorumilla. Huomenna suuntaan Jokimaalle Suur-Hollolaan, tosin en sen vuoksi, vaan meidän poikia katsomaan. Täytyyhän mun itsekin nähdä kuinka tykissä kunnossa toinen voi olla.

Puhuin tässä välillä puhelimessa ja unohdin totaalisesti mitä mun piti kirjoittaa. No jaa, ei se varmaan mitään kovin kuolematonta olisi ollutkaan. Ai joo, telkkaria ja tämän hetken ilmiöitä piti kommentoida sen verran, että jalkapallo on pettänyt mut pahan kerran. Ensin Englanti ei pääse edes koko turnaukseen, sitten Hollanti menee ja tippuu ja nyt loppuottelussa pelaavat Espanja ja Saksa? Tässä vaiheessa on aivan sama kuka voittaa, ketä voi enää kiinnostaa? Toiseksi katsoin äsken ensimmäisen osan sarjasta Kid Nation, jota kauhisteltiin koulussa viime syksynä ja aika järkyttävää roipetta se oli; tosin lähinnä sen aiheuttamat reaktiot. Välillä oli aika vaikeaa muistaa että ne on lapsia, jotka älykääpiöt vanhemmat on lykänneet pois kotoa leikkimään Kärpästen herraa. En vaan voi käsittää. Mutta oikeasti, mun teki mieli kuristaa niistä tenavista pari, kunnes aina onnistuin muistuttamaan itseäni siitä mitä oikein ajattelin.

Joo-o. Päivitin vaihteeksi dvd-tietokantaa ja tulin siihen tulokseen, että nyt liikutaan niillä rajoilla, että alan menettää otteeni siitä, mitä oikein omistan. Voi olla, että joudun laittamaan stopin ostelulle ainakin siksi aikaa, kunnes saan edes muutaman kymmenen niistä näkemättömistä katsottua. Laskin nimittäin, että sellaisia on pari kappaletta yli sata. Onneksi melkein puolet kuitenkin boxissa, etten koe ihan älyttömiä katumustuskia. Mutta silti. Ajatus siitä, että tästä eteenpäin vuoden loppuun asti olisi katsottava yksi uusi elokuva joka toinen päivä (koska se ei kuitenkaan joka viikko onnistuisi) ja sitten ehkä saisin ne kaikki katsottua pois alta, oli jopa vähän ahdistava. Mutta aloitin tänään aika onnistuneesti. Ealing-studion klasarikauden The Lavender Hill Mob eli Varastin miljoonan oli aivan loistava pläjäys. Säikähdin vähän sen studion edellisen näkemäni (Mies valkoisessa puvussa) jälkeen, että näitäkö mulla on laatikko pullollaan, mutta tämä oli ihan eri sarjaa. Juoni oli vetävä, viihdyttävä ja paikoitellen jopa hauska, mikä komedialle on tietysti aina suotavaa. Erityisesti alussa ihastutti myöskin Audrey Hepburnin cameo (tosin ei se sellainen varsinaisesti ollutkaan, vaan pikemminkin special appearence... en kyllä tiedä oliko se oikeasti sekään), jotenkin se vaan sai hyvälle mielelle. Huvittavaa sinänsä, ajattelin siinä hetkessä, että "oi, vanhoissa leffoissakin tehtiin näitä", kunnes sitten ajattelin uudelleen Ü. Alec Guinnes on roolissaan veikeä velmu ja Stanley Holloway Pendleburyna hänelle oivallinen pari. Parhaat hetket syntyvät mielestäni näiden kahden henkilön kautta. Vanhoja villejä tehosteita (sopivassa määrin) katselen edelleen lämmöllä, joten nekin saivat mielen iloiseksi tätä elokuvaa katsellessa. Ihan mielenkiintoista nähdä millaiseksi muodostuu tästä ensi vuonna valmistuvaksi suunniteltu remake.

Teatteri- ja julkaisurintamilla on tulossa hyvä loppukesä-alkusyksy. Odottelen ainakin seuraavia: In Bruges, The Savages, The Dark Knight, Lars and the Real Girl (minne se on oikein kadonnut matkalla Jenkeistä Suomeen?), Narnia II, tänään kesäkino ensi-iltansa saanut Once, Tuulen laakson Nausicaä, jonka Cinema Mondo rahtaa ilokseni, sekä syksyllä lopultakin dvd:lle tulevat Porco Rosso ja Du levande (jotka olen kyllä jo nähnyt. Ostolakkoni saa luvan loppua silloin). Jostain syystä Wantedkin on alkanut kiehtoa. Uskon että tulen komppaamaan sen kanssa Peter Traversia: "It's trash, but I love it anyway". McAvoy vaan on niin hyvä.

Luulen koko ajan näkeväni kissan. On aika mennä lepäämään.