Hiihtoloma. Ainakin niillä onnellisilla, jotka jättivät mut pitämään taloa lämpimänä siihen asti kunnes viikon loppupuolella taas palaavat takaisin näille leveysasteille. Ei se mitään, ei munkaan viikko kovin rankalta näytä. Sikäli mikäli saisin haastattelun tehtyä, deadline nimittäin vaanii seuraavan viikonlopun päätyttyä. Yksikseen jääminen aiheutti iltapäivällä lievää henkistä epätasapainoa, talo hiljenee nimittäin ihan totaalisesti lukuunottamatta salin, tai kuten rahvaanomaisissa perheissä kuulemma tavataan sanoa, olohuoneen seinäkellon kumahtelua. Harkitsin hetken sellaista vaihtoehtoa, että olisin seuraavat päivät puhumatta sanaakaan, kun siihen nyt kerran on mahdollisuus, kouluakin on vasta tiistaina. Epäilen vahvasti omaa itsekuriani, laulua en vaan saa pidettyä sisällä, vaikka puhe onnistuisikin... ;)

Y-stadissa on moninkertaisesti enemmän sairaita kuin terveitä tällä hetkellä, paappa on taas kipeänä. Äiti lupasi, että hoitaa tallin koko sen ajan kun nyt ovat siellä, mutta Jäärän suhtautuminen tällaisiin skenaarioihin kyllä tiedetää. "Ruokin aamulla hevoset", sanoin Tättä äsken - "Niin varmaan", ajatteli kirjoittaja silloin. Paappa nousee muutamaa tuntia aiemmin jotta varmasti ehtii ensin. Niin se on aina mennyt. Hepotkin on kipeänä kaikki, kurja homma, etenkin kun olivat vaihteeksi yhtäaikaa kovassa kunnossa. Toisaalta sairausepidemia iski talliin hyvään aikaan, ei niitä olisi kukaan puolikuntoisista voinut valmentaakaan. Paapan lisäksi eno on kipeänä ja toinen toikkaroi tänään itsensä isosedän ladossa katolta maahan kauniissa kaaressa: tuloksena liikunta- ja puhekyvyttömyys, tosin oli se älypää ajanut itse kotiin odottamaan ambulanssia. Olivat päässeet äsken takaisin kotiin lääkesäkkien kanssa. En oikeasti voi käsittää, ettei niille koskaan satu mitään pahempaa, vaikka koko ajan on hirveä säätö meneillään. "Paappa ajoi traktorilla laskuun" "Hoku potkaisi paappaa päähän" "Paappa löi naulan käden läpi" "Enolla on myyräkuume" "Enolla on myyräkuume" "Enolla on myyräkuume" "Rakennustelineet kaatuivat, kaikki jäivät alle". Näin meillä. Onneksi. 

Tallimeinigistä vielä: äsken tuli Yleltä aivan loistava dokumentti ponitytöistä. Se kuvasi ratsastuskouluaikoja ja sitä uskomatonta muutosta joka tapahtuu ala- ja yläasteiden välivaiheessa aika pitkälti täydellisesti. Älytön juttu, miten sama tyttö, joka kuudennen luokan keväällä rakentaa puuhevosia ja laukkaa pitkin jalkakäytävää, näyttää saman vuoden syksyllä täysin eri maailmaan kuuluvalta, olutpullo kädessä kylän raitilla "näytänkö mä teidän mielestä pissikseltä?" Enkä käsitä miten tässä maailmassa saattaa olla niin idyllinen talli kuin se jota dokkarissa kuvattiin... tallin pikkujoulut maneesissa - mikä voisi olla ihanampi ajatus hevoshullun 11-vuotiaan mielestä? Toivottavasti moni näki sen ja muisti miten ihanaa on olla tallilla. Mulle ainakin heräsi vastustamaton halu satuloida joku meidän eläkeläisistä ensi kesänä. Joo ja hei, toivottavasti mahdollisimman moni menee katsomaan Pixarin näyttelyä Tennariin, se on nimittäin ihan sairaan siisti.

Tää sairaan siisti lähtee keittelemään teetä. //koitan löytää jostain keväisemmän taustan, mutta tekijänoikeushässäkkä pohjien kanssa on pakottanut monet siistimään tuotoksiaan, joten ei kai auta kuin odottaa parempaa hetkeä. Menköön tämä nyt jonkin aikaa.