Ilo ja suru samanaikaisesti, päänsärky ja innostuneisuus päällekkäin. Hikka ja japanilainen tonnikalajäätelö. Siinä mun tää päivä. Ymmärsin rakastavani Helsinkiä ja etenkin aurinkolasit silmillä, alkuillan auringonvalossa, kun talojen ylimmät kerrokset värjäytyy vielä kultaisiksi (ja väreistä tulee kirkkaammat mun ruskealinssisillä aurinkolaseilla). Tää on mun kaupunki. Saa nähdä mitä Tukholmalla on tarjottavana.

Tänään on muutenkin ollut sellainen päivä, että kuvitelmat, haaveet ja toiveet on sekoittuneet totuuden kanssa, ja oon välillä kuvitellut että joitain asioita on jo tapahtunut. Sitä kovempi pudotus sitten, kun asiat onkin todellisuudessa kääntyneet ihan toiseen suuntaan. Ei se mitään. Kolina tekee ihan hyvää itse kullekin silloin tällöin ja oon elänyt niin pilvilinnoissa, että niistä pitääkin tulla alas. Onneksi maailmassa on vielä maira, jonka queensizesuperekstrahyperpatja tulee olemaan pelastus ens viikolla. Ja kyllä maira itekin. Rakastan tyttöä.

Carola innostaa mua Ruotsin-tunnelmiin, ja mikäs tässä on pakatessa. Asiat ei aina mene niinkuin on etukäteen ajatellut, vaan ihan toisella tavalla... usein paremmin :) sitä ei vaan niinä hetkinä suostuisi millään uskomaan, kun toiveet osoittautuu turhiksi. Onneksi ne samaiset toiveet tosiaan osoittautuu turhiksi siinä vaiheessa, kun tajutaan, että turhia ne olikin, siinä toisessa merkityksessä. Epäturhat toiveet, ne tärkeät ja aidot, toteutuu, koska niillä on oikeasti merkitystä. ja that's all that matters. Ei, mun onnellisuus ei oo kadonnut mihinkään, hypähtelen edelleen.