Mun elämässä asiat kiertää syklissä. Jotkut jutut ovat kovasti pinnalla ja esillä ja vaipuvat sitten hetkeksi taaemmalle tullakseen uudelleen huudatukseen. En usko olevani niin erikoislaatuinen, että olisin ainoa jonka elämä on syklistä. Mutta jännää se vaan on. Tällä hetkellä elän ehdottomasti ainakin Jane Austen -kautta, tietyntyyppisen musiikin kautta, traileri -kautta, miinaharavakautta, pasianssikautta ja musta-hopeisten sormusten kautta. Innostuminen on ihanaa, ja vielä ihanampaa se on silloin, kun innostuu uudelleen jostain mistä on tykännyt aiemmin. Vaikka tietysti kaikesta pitää innostua joskus ensimmäisen kerran. Oon miettinyt parin tyypin kanssa sitä, kuinka vaikeaa mahdollisille omille lapsille tulee, kun ne on pakotettava kokemaan kaikki mun mielestä hyvät ja kivat jutut. Esimerkiksi lukemaan kaikki kirjat joita oon koskaan rakastanut. Tässä piilee sellainen ongelma, että olen lukenut etenkin pienempänä, aina ala-asteen loppumiseen asti aivan tajuttomasti. Senkin jälkeen kyllä, enemmän kuin keskivertokansalaiset, mutta sitä ennen erityisesti. Ja kun mun mahdollisille lapsille tulisi siten luettavaksi sekä kaikki mun oman lapsuuden kirjat, siskon lapsuuden aikaiset kirjat, mun vanhempien lapsuuden kirjat, että niiden oman lapsuuden aikana julkaistut kirjat, aikataulun tekeminen kannattaisi aloittaa ehkä jo nyt. Onneksi tuleva mahdollinen puoliso ei ole varmastikaan lukenut mitään kirjoja koskaan. Minkä ikäisenä lapsen voi antaa lukea TSH:n? Entä HP:t? Tai Suvi Kinokset? Tai Kalevi Korpit? Ellat? Tarzanit? Jane Austenin tuotannon alkuperäiskielellä? Milloin se on tarpeeksi vanha ymmärtääkseen, mutta riittävän nuori, että aikaa jää kaikille muillekin kirjoille? Kysymys ei onneksi ole kovin ajankohtainen, joten se siitä.

Eilisen aikana yritin tehdä kaikenlaista, onnistumatta juuri missään. Yritin mennä kouluun. Kävin vähän ennen oletettua lähtöaikaa tarkistamassa netistä, onko meillä kurssit edelleen nyt keväällä aloittaneen ryhmän kanssa. Onneksi kävin, sillä lukujärjestyksiä oli muutettu ja maanantai muuttunut vapaapäiväksi. Tämän hämmentävän tiedon jälkeen päätin lähteä silti keskustaan ja käydä ostamassa Suomalaisen alesta Disney-kirjan jatko-osan, jonka olin siellä vähän aiemmin nähnyt. (Odotan muuten Akateemisen alea huomattavasti suuremmalla innolla, mutta tilanteen pakosta jossain on käytävä). Ajelin bussilla Kamppiin ja marssin kirjakauppaan. En löytänyt kirjaa enää mistään. Harmitti vähän. No, sitten ajattelin, että haen Anttilasta Viidakkokirja-elokuvan juhladvd:n ennen kuin sen myynti lopetettaisiin, ja etenkin kun olin aiemmin nyysinyt äidin kukkarosta kortin jolla siitä saisi reilusti prosentteja pois. (Mun täytyy tähän väliin huomauttaa, että ihan oikeasti harrastan myös korkeakulttuuria... vaikkei ehkä siltä näytä. Mutta toisaalta, ihmisellä joka ei tajua disney-elokuvien mahtavuutta, ei voi olla juuri mitään yhteistä mun kanssa ;) Leffa oli kuitenkin tajuttoman kallis (1,5 € enemmän) verrattuna niihin joita olin nähnyt muualla, joten jätin asian sikseen. "Onneksi on levyale, eiköhän täältä jotain kivaa löydy", ajattelin. No eipä löytynyt. "Divarissa on aina jotain, ja ainakin sieltä vois löytyä austenien suomennoksia (joita ei ole tehty melkein kymmeneen vuoteen, käsittämätöntä)". Eipä löytynyt. Kaksi minuuttia kotiin menevään bussiin. "Bussi vai elokuva, bussi vai elokuva? Elokuva. Siellä menee vaikka mitä." Muttei Tennarissa. Eikä etenkään juuri tähän aikaan. Odotusaika kaksi tuntia. Ei kiitos, joskus toiste sitten. "Käyn juomassa smoothien Arnold'sissa ja suuntaan sitten kotiin. Ehkä, ehkä jos tekee tosi kovasti mieli, saatan syödä donitsinkin. Ehkä." Tai ehkä en. Arnold'sin kohdalla oli tyhjä seinä. Tallustin takaisin terminaaliin ja istuin odottamaan seuraavaa bussia.

// sen verran onnellisesti kuitenkin kävi, että uudella yrityksellä suomalaisesta löytyi sekä disney-kirja, että winnie-the-poohin juuri tietty painos jota olin etsinyt. Tänään aamulla välpättiin äidin kanssa sen tuomia helmiä, ja pystyn tästä eteenpäin aika hyvin kuvittelemaan miltä tuntuu olla saalistaan laskeva murtovaras. Pussitettiin mini-grippeihin kymmeniä ja kymmeniä erilaisia, eri muotoisia ja erivärisiä helmiäkaulakoruja ja -rannekoruja. Todellinen saaliinjako.