Olipa viikko.

Ensin muutama päivä takalla lämmitettävällä mökillä, hiihtämistä 16 asteen pakkasessa, jossa varpaat jäätyi vaikka mestari yrittikin näyttää kaikki kykynsä... ja kaikkemme kyllä annettiin Ü Muutenkin oli varmaan kylmin viikko mikä ikinä ollaan pohjammaalla vietetty, pakkasta oli aamuisin 30 astetta... (ja kyllä, vessapaperi voi jäätyä, jos sen jättää ulkohuussiin pakkasten ajaksi). Sieltä sitten junalla takaisin kotiin torstain ja perjantain välisenä yönä ja uuden laukun pakkausoperaatio silmät ristissä mieli unisena ja perjantaina uuteen reissuun. Kannatti kyllä, tulipa muistutus taas kerran siitä miksi sitä ollaan olemassa ja kuinka tätä elämää tulis elää, siitä kun on mahdollista saada niin paljon enemmän irti. Käsittämättömyyksiä sattui sekä ennen reissua, että sen jälkeen niinkuin aina, mutta ne kuuluu asiaan... eikä ne voi mitenkään viedä pois sitä iloa ja vahvistusta, jonka noista keikosta saa. Mahtavuutta. Kuka voi sanoa, että Jumala ei muka oo mahtava? Kertakaikkiaan. Ai lav mai Gaad. For real.