Viimeinkin nähty. Odotukset eivät olleet mitenkään suuret johtuen siitä, että olen nähnyt edellisetkin elokuvat. Rakastan kyseisiä kirjoja ja elokuvaversio on yleisesti ottaen aina pettymys kun alkuperäistekstiin on jo muodostunut vankka tunneside. Ei tämä niin huono ollut kuin se olisi voinut olla, itse asiassa osa jutuista toimi ihan hyvinkin. Tylsistyin tosin muutaman kerran ja sitä ei kirjojen aikana ole tapahtunut kertaakaan.

Dialogi ei varsinkaan elokuvan alkupuolella toimi pääkolmikon ja muiden koululaisten välillä ollenkaan, ihmeellisiä pausseja on jätetty sinne tänne, ja ainakin minulle tuli sellainen olo, että "menkää nyt hyvänen aika eteenpäin, tässä tulee kiire vielä, ootte aina ennenkin puhuneet toistenne päälle, miksei nyt kun aikaa ei ole?" Suvantokohdat veivät joidenkin henkilöiden tarinaa syvemmälle, mutta olisi ne voitu paremminkin valita, etenkin kun jotkin asiat jäivät aika hataralle pohjalle. Eniten harmitti Nevillen tarina, jota kirjaa lukematon ei tästä saa selville kunnolla. Se on kuitenkin yksi kirjan surullisimpia kohtauksia ja tunnelataus elokuvassa jäi melko lässähtäneeksi. Samoin Punurmion ja McGarmiwan mukanaolo elokuvassa tuntui vähän pakotetulta, Kalkaroksesta puhumattakaan, kenenkään olemiselle ei tullut elokuvallisia perusteita, vaikkakin kaikki kirjan kannalta ovat tärkeissä rooleissa ja siksi pakollisia mukaanotettavia. No myönnän, ehkä Punurmio ja McGarmiwa toivat esiin sitä, miten muut opettajat suhtautuivat Pimentoon. Mutta aika vähän.

Uusista hahmoista ihastuin Lunaa näyttelevään Evanna Lynchiin, joka on ulkomuodoltaan täydellinen rooliin ...ja se ääni. Koko olemus oli aikamoisen lähellä sitä mitä halusinkin nähdä. Natalia Tenan Tonks olisi ollut kelvollinen, mutta miksi, oi miksi, tytön hiukset oli laitettu maailman rumimman violeteiksi? Missä oli kirjasarjan kirkas pinkki, joka olisi sopinut elokuvaankin paremmin? Muuten tyttö vaikutti ihan... no pärjäävältä ainakin. Ja jollain tapaa roolinsa sisäistäneeltä. Toivottavasti saamme nähdä myöhemmin Tonksin luonteen purkautuvan kunnolla ulos. George Harris Kigsleyna, ainakin ääni oli oikea, muuta havaintoa en hänestä oikein ehtinyt tehdä. Vauhkomielestä ja etenkin sekunnin pituisesta taistelukohtauksesta iloitsin (vaikkei uusi hahmo ollutkaan).  Vanhoista hahmoista puheenollen, Percy taisi olla vedettynä mukaan vain kirjan lukeneita varten, koko juonikuviota ei selitetty elokuvassa mitenkään, eikä poikaa mainittu edes nimeltä. Sitä on varmasti turha odottaa myöhemminkään, joten ainoa mahdollinen selitys kolmannen Weasleyn läsnäololle oli fanien tyydytys. Eikä siinä mitään pahaa ole, harmittaa vain niiden elokuvan katsojien puolesta, joilla ei ole täydellistä Harry Potter-tietopakkausta kaverinaan... tai ehkä ennemminkin niiden puolesta, joilla on... anteeksi äiti. Ü Imelda Stauton Pimentona oli aluksi ärsyttävämpi kuin lopuksi, olisin toivonut hänen pysyvän vielä imelämpänä loppuun asti, vaikkei niin "todellisuudessakaan" tapahtunut. Mutta hyvä suoritus noin muuten. Hyviä ratkaisukeinoja hänen hahmonsa kuvauksessa olivat kamalat vinkuvat kissat ja se ällöttävä tee, brh, kylmät väreet menevät vieläkin. Ja niin älytön kuin Lipetitin tuuletus olikin, nauroin sille. Voi pientä. Odotin Bonham-Carterin Bellatrixia kuin kinuskidonitsia, olin varma, että hän jos kuka pystyy tuomaan hahmon hulluuden esiin. Annetulla kangasajalla se oli tehty kovin vaikeaksi ja vähän harmillista oli, että hulluuden ja gagamaisen naurunkäkätyksen väliin joku oli laittanut käsikirjoitukseen yhtäläisyysmerkin. Bellatrixin hulluus kun, ainakin minusta, on jotain aika paljon pelottavampaa. Serkusten välistä kaksintaistelua jäin kaipaamaan, nyt koko tilanne oli ohi turhan huomaamattomasti.

Tärkeässä roolissa olevat unet ja muistot oli kuvattu sekavasti, leffakaveri (joka ei ole lukenut kirjoja, mutta nähnyt kaikki aiemmat elokuvat) sanoi, että niitä oli tosi vaikea seurata. Kirjasarjan loppuun lukeneet näkivät tietysti myös saman kuin minäkin, tarinan loppuunviemisen kannalta olennaisia osia jäi jälleen pois. Jostain on kuitenkin pakko tinkiä, ja olen sitä mieltä, että leikkaustapa oli melkoisen järkevä, sen aiheuttamat puutteet pystyy helposti paikkaamaan vielä tulossa olevissa kahdessa rainassa. Viimeisestä elokuvasta tulee tekijälleen painajainen aivan muista syistä. Lehtiartikkelien käyttö oli näppärä siirtymä- ja tiivistämiskeino etenkin tarinan lopussa ja kaiken lisäksi se sopi elokuvaan hyvin, kun teema oli ollut alusta asti mukana. Siinä samaisessa loppukohdassa mieleen kyllä pakostakin nousi "ai ne tiivistää näin", mutta mitäpä tuosta, se ei loppujen lopuksi ollut negatiivinen ajatus. Ruaahin toteutukseen olin pettynyt, se ei näyttänyt oikein miltään. Kun sillä ei ole edes kirjassakaan kovin suurta roolia, olin aika hämmästynyt, että se oli otettu mukaan. Vaikka olihan se odotettavissa, kuka jättäisi elokuvastaan pois jättiläisen, jos se on alkuperäiskäsikirjoitukseen kirjoitettu. Taistelukohtaus ylsi viimeinkin näyttäväksi asti, mutta osa kohtauksista, varsinkin verhohuoneessa, oli liialti mustan savun sinkoilua sinne tänne. Ei kai taistelu koskaan ole kovin selkeän ja organisoidun näköistä, mutta silti... vähän harmittaa. Vieläkö muuta? Rupert Grint on kerta kerralta täydellisempi Ron, eikä Emma Watsoninkaan suorituksessa ole suurempaa valittamista. Hän menee ohi aina huomaamatta... luulen sen olevan merkki siitä, että otan hänet aika uskottavana Hermionena. Daniel Radcliffesta en osaa sanoa muuta kuin että hän on kova käyttämään purulihaksiaan. Katsokaa vaikka. Musiikki toimi oikeinkin hyvin ja kuva oli edellisten elokuvien tapaan kaunista. Pienoisesta harmituksesta huolimatta tämä ei ollut huono elokuva, eikä varsinkaan huonoin potter-elokuva. Jään odottamaan jatkoa. Ensi marraskuuhun.

// jottei mulle tai muille jää paha mieli, lisään, että Radcliffekin sopii rooliinsa ja on kasvanut sen mukana. Uskon ja toivon, että loppuun mennessä on kasvanut yhä edelleen. Purukalusto vaan vie suuren osan huomiosta. Kamalasta kynitystä tukasta en halua puhua sen enempää.