Mulla on niin paljon erilaisia asioita mielessä, että niistä ei saa laadittua yhtenäistä ja järkevää tekstiä (tosin, milloin mun tekstit olis olleet yhtenäisiä tai järkeviä?), joten päädyin siihen, että on parempi listata kaikki tähän alas ja yrittää päästä niistä siten eroon. En nimittäin kykene keskittymään lukemiseen, kun mietin koko ajan mitä haluaisin kirjoittaa. Mun aivoissa on varmaan valmistusvirhe.

1) eiliset synttärikahvikuorokutsutarjoilut. Aluksi musta tuntui siltä, että jos mulla olis kravatti, olisin voinut koittaa hirttäytyä siihen. Oli jokseensakin asiallista. Ja jollain tasolla harmitti tosi kovasti, kun isosedän ystävät olivat tehneet siitä kunnon lehden (siis oikeasti), johon ne olivat keränneet sen koko elämän, ja oikeastaan kaikki sukulaisiin liittyvä oli vähän sinnepäin. Niinkuin esimerkiksi veljen kuolinvuosi "1939 tai 1940". ja kun isosetä on historioitsija. Ehkä eniten kaiveli kuitenkin se, että mun paapan nimi oli laitettu vääräksi. Miten ne ei sitä saaneet oikein? Ainut veli joka mainittiin nimeltä, ja se sitten väärin. huoh. No, sinänsä kiva ajatus kuitenkin, ja oli hauska verrata isosedän nuoruuden kuvia mua vastapäätä istuneeseen enoon, joka näyttää tosi samanlaiselta. Mun paappa ja just tämä kyseinen isosetä on aina näyttäneet mun mielestä ihan samalta, pienenä sekoitin ne toisiinsa ja ihmettelin vaan miksi mumma on eri Ü. Enää eivät muuten näytä, vanhemmiten paapassa on korostuneet suvun tummat ja isosedässä vaaleat piirteet... se on muuten jännä juttu. Niin no jokatapauksessa, ilta eteni, ja muuttui koko ajan kivemmaksi, tykkäsin kuorostakin oikeasti. Kun tekee mitä tahansa rakkaudesta johonkin ja rakkaudella jollekin, sen huomaa kyllä kauas. Soitto meni putkeen, en tehnyt yhtään virhettä ja vaikka vire oli aika metsässä, se ei ollut mun vika, vaan kurjan flyygelin, joka kuulosti siltä, että sen sisällä oli haarukka, kasa vahaliituja ja viimeviikkoiset maksalaatikon jämät. Niinkuin luultavasti olikin, koska se oli ala-asteen ruokasalin flyygeli. Pippaloissa sain myös vähän selvyyttä siihen, miten suhtaudun nimeni käyttöön. Oikeastaan kaikki tässä maailmassa kutsuu mua lempinimeltä. Suurin osa ihmisistä ei edes tiedä mun oikeaa nimeä. Ja se harmittaa joskus. Jos esittelen itseni, esittelen aina oikealla nimellä, mutta kaikki muut esitteleekin mut lempinimellä. Vaikka se on kulkenut mun kanssa tän 20 vuotta, jotenkin toivoisin, ettei sitä käytetä, ennenkuin silloin, kun tiedän, että oikeasti oon tärkeä sille joka nimeä käyttää. Tiedättekö mitä tarkoitan? Kun jos porukka puhuu vaan "jopo sitä ja jopo tätä ja jopo jopo jopo", niin se ei tunnu kamalan läheiseltä. (ja hei, uskokaa kun sanon: olen kuullut kaikki mahdolliset vitsit jo kuudesti, kiitos vaan.) Mutta eilen kun isosetä kiitteli kaikkia mahdollisia juhlien lopuksi, se unohti mut ensin ja lopetti jo puheensa, mutta tuli vielä takaisin mikkiin ja sanoi, että "ja jopo tietysti", niin ilahduin siitä sata kertaa enemmän, kuin jos setä olis kiittänyt mua oikealla nimellä. En osaa ehkä selittää mitä tarkoitan, mutta tätä oon nyt pohtinut. Ü

2) elokuvien soundtrackit. siitä on yli kuukausi kun näin Klaus Härön haastattelun, mutta edelleen tää yksi teema pyörii mun mielessä. Härö kertoi nuorempana kuunnelleensa ensin leffan soundtrackin ja sitten vasta katsoneensa elokuvan, kun osasi musiikit suunnilleen ulkoa. Käsittämättömän ihana ajatus. Oon kohta lähdössä hakemaan muutamaa erinomaisen elokuvan soundtrackia, jotta voin nauttia niistä edes näin jälkikäteen. Enkä tarkoita missään tapauksessa mitään sellaista medleytä, että olis vaan kerätty jotain biisejä, vaan sellasta musiikkia, joka on sävelletty elokuvaa varten. Mieluusti paljon pianoa ja vähän muuta. ehkä muutama sana siellä täällä käy, mikäli se on sindariksi. haha.

3) oon vähän pulassa netin kanssa, kun en tiedä mitä tekisin nyt kun DC*B lopetti nauhoitukset, eikä uusia videoita tuukaan joka päivä ja samoin Nöffit on hidastaneet tahtia. Voi kurjuus. Oikeasti mulla on joku juttu jota teen netissä nyt näiden katselemisen sijaan, mutta tällä hetkellä oon totaalisesti unohtanut sen. Dementisuus tulee.

4) kesäilo purskahti eilen kun olin ajamassa juhliin. Tuusulantiellä aurinko paistoi ja sitten yhtäkkiä jostain auringonsäteiden keskeltä alkoi sataa älyttömiä vesimälliköitä, joista kuului sellainen "pläiskis" aina kun ne osui tuulilasiin. Stereoissa soi hilpparit ja tuntui niin kesältä että. En tiennyt miten päin sitä autoa olisin oikein ajanut, kun olin niin pakahtua onneen.

luultavasti unohdin tosi paljon kaikkea, mutta tässä päällimmäiset. juupajaa.