Meillä on kolme keikkaa juhannuksena, ja tällä hetkellä 3/8 bändistä on kipeenä. Me ollaan siis The Flue Band. Mutta ei se mitään, tässä on vielä muutama päivä aikaa parantua, ja mulla se on alkanut ihan lupaavasti. Tulin kipeäksi perjantaina töissä iltapäiväkahvien jälkeen (tai ainakin silloin huomasin olevani kipeä - kuvittelin tosin ensin, että vatsanväänteet johtuivat yön yli levänneestä pullasta jonka kahviossa söin. Epäilykset vaihtoivat suuntaa kun yskä alkoi paria tuntia myöhemmin bussissa). Onneksi loppuiltapäiväksi oli tiedossa parasta puuhaa ja tiesin, että vaikka olisinkin kipeä koko viikonlopun, se ei yksinkertaisesti voisi mennä kurjasti. Mulle oli nimittäin torstaina tullut postilaatikkoon ilmoitus, joka kertoi, että postitoimistossa odotti suurikokoinen kirje. Tiesin mikä se oli, vaikka se saapuikin melkein kuukautta etukäteen. (Tosin epäilin vähän amazonin toimitusaikoja, koska niiden arvion mukaan isokokoisen kirjeen matka Jenkeistä Suomeen kestäisi 5 viikkoa - pääasiallisena kuljetusvälineenä ilmeisesti käyttävät soutuvenettä...) Pyöräilin postiin ihanalla punaisella Jopollani, jonka pesin ja pumppasin pari viikonloppua sitten ja sain käsiini kaksi maailman parasta sarjakuvakirjaa: Pearls Before Swinen vanhimmat Treasuryt. (Ihmiset, lukekaa sitä sarjakuvaa ja lukekaa englanniksi, suomentaja ei oo ihan tehtäviensä tasalla... voitte lukea sitä vaikka täältä.)

Kurkkukipu ja yskä pahenivat, mutta kuten sanottua, olen viettänyt ihanan viikonlopun sängyn ja sohvan pohjalla Pearlsia lukien ja elokuvia katsellen. Lääkkeeksi olen juonut lusikkakaupalla yskälääkettä ja konjakkia (joista jälkimmäinen ei luultavasti toiminut, koska se oli kahvikonjakkia (siis sitä joka maistuukin kahvilta) koska se ei polttanut kurkkua yhtään, vaan tuntui pikemminkin siltä kuin olisi juonut mokkapalojen kuorrutetta... mmm...nam.)

Koska en ole kirjoittanut tänne pitkiin aikoihin, en ole kertonut, että mun auto meni rikki ja pitkän aikaa näytti siltä, ettei sitä enää saada kuntoon. Tai ettei sitä edes kannata yrittää laittaa kuntoon. Nyt näyttää kuitenkin vähän paremmalta, ja luultavasti ajan sillä vielä kesän, aina katsastukseen asti. Mulla on ollut autoa ikävä, ensinnäkin siksi, että mulla ja sillä on pitkään ollut lämmin ja rakastava suhde, ja toiseksi siksi, että se lyhentää mun työmatkaa joka päivä yli 2 tuntia. Ja se on aika paljon. Toisaalta bussilla matkustaminen on ollut omalla tavallaan aika kivaa: oon lukenut Tsehovia ja dekkareita, eikä mun oo tarvinnut polkea kytkintä ruuhkassa. Hehee, ai niin, mun auton korjaukseen vienti ei ollut ihan yksinkertaista. Koska sillä ei voinut ajaa (jäähdytin meni rikki) se jouduttiin hinaamaan. Ja koska se oli rikkoutunut Hakaniemessä, se piti hinata keskustan läpi Länsiväylää pitkin Kivenlahteen. Hinausautona toimivan hirviön (auto on amerikkalainen jättiläinen... se on hirviö) kuljettaja soitti mulle iltapäivällä töihin ja kertoi tulevansa hakemaan mut töistä kunhan saa oman hirviönsä huollosta. Kahta tuntia myöhemmin saan uuden puhelun. Hirviöauto oli sammunut kaksi kertaa matkalla huollosta mun töihin ja juuri äsken se oli päättänyt ruveta kolmipyöräksi, keskellä moottoritietä. Way to go. Hirviön omistajan juostessa renkaan perässä moottoritiellä minä istuin ja odotin töissä, ja mietin kumpi on pelottavampaa: suostua hirviöauton hinattavaksi, vai kieltäytyä siitä... Tarinan loppu on kuitenkin aika onnellinen, tosin hirviöauto ei toipunut häjyilystään edes uuden huollon jälkeen, vaan sammuilee edelleen. Renkaat se on kuitenkin (ainakin vielä) pitänyt mukanaan.

No joo. Oikeasti avasin vuodatuksen jotta voin kirjoittaa rästissä olevia elokuvajuttuja, joten ehkä siirryn niiden pariin. Mutta ehkä tämä mun kirjoittelu tästä yltyy vielä normaaliin uomaansa. Oon kylläkin päättänyt, että nyt kesällä en avaa konetta tai telkkaria turhaan, vaan teen jotain muuta. Niin että jos en vastaa sähköpostiin tai facebookiin heti, niin se johtuu siitä. Tarkistan sähköpostin töissä, mutta muuten oon rannalla ottamassa aurinkoa. Tai kuuntelemassa jazzia (kolme konserttia toissa viikolla). Niistä yksi Bio Rexin kattoterassilla palmujen heiluessa leudossa 8-asteen kesätuulessa. Repikää siitä.