Oon ilmeisesti vihdoinkin parantunut pari viikkoa kestäneestä flunssasta, ja kun lääkekuuriakin on enää jäljellä vuorokaudeksi, eivätkä kasvoni enää muistuta marsua, voin olla aika tyytyväinen. Jostain syystä oon kuunnellut iltasaduksi Persuasionin viikon aikana kahdesti, ja se tarkoittaa myös sitä, että oon pelannut pasianssia, sellaista vähän vaikeampaa versiota, sängyssä, ja nyt tuntuu siltä, että on taas Harry Potterin aika. Tosin totuuden nimissä täytyy myöntää, että oon ehkä saattanut jo kuunnella tämän vuoden aikana kaikki paitsi viimeisen Potterin Fryn lukemana. Iltasaduksi, tietenkin. Oon vissiin ollut menossa nukkumaan enemmän kuin yleensä. Potterin kanssa kuuluu aina rakentaa palapeliä, joten olen ehtinyt koota kaikki omistamani palapelit vähintään kahdesti. Taisin kyllä mainita siitä jo aiemmin. Ei sen niin väliä. Puuskittaisuus siis edelleen todistaa olevansa mun luonteen peruspilari.

Löysin kirjastosta, kun maltoin poistua levyosastolta hetkeksi, Bill Brysonin loistavan kirjan Muistiinmerkintöjä pieneltä saarelta, jossa kirjailija kertoo sattumuksistaan Iso-Britanniassa. Olen lukenut sen jo joskus aiemminkin,  mutta en muistaakseni puhunut siitä täällä, ja siltä varalta, että joku tämän tekstin joskus lukee, tulkoon tiedetyksi, että kirja on hauskempi kuin moni muu, ehkä jopa hauskempi kuin kaikki muut yhteensä.

Lisäksi löysin perjantaina seuraamiskelpoisen suomalaisen tv-sarjan, Pasilan, enkä voi ymmärtää, miten olen onnistunut ohittamaan sen näin pitkään. Kakkostuotantokausi on nyt meneillään telkkarissa (maanantaisin kakkoselta klo 21.20) ja kaikki ykköskauden jaksot löytyvät netistä, allekirjoittanut on nyt menossa jaksossa numero 7. Kieli saattaa jollekin lukijalleni kalahtaa korvaan, mutta sitä varten ovat uusinnat perjantaisin ja lauantaisin, niissä puhe on siistittyä, mutta voi siitä huolimatta nauttia huumorista.

Ja kun kerran suositusten makuun päästiin, niin täytyy vielä todeta, että ilokseni löysin netistä sivuston, jossa julkaistaan fiksuja elokuva-arvosteluja kristillisestä näkökulmasta. Useimmat sellaiset sivustot ovat nimittäin ihan järkyttäviä, niin ettei täysipäinen kristitty voi ottaa kovin vakavasti. Tai ainakaan täysipäinen kristitty, joka rakastaa elokuvia. Mutta tämä ei ole, tai en ainakaan vielä ole löytänyt sieltä mitään epäilyttävää, vaan se kohtelee elokuvia elokuvina ja antaa arvostelut elokuvan ansioiden mukaan, ja kertoo ihan avoimesti, ettei välttämättä siltikään suosittele kaikkia hyviksi arvostelemiaan elokuvia kaikkien nähtäväksi. Vastuullisuus on hyvästä. Ja sivusto on siis http://www.christianitytoday.com/movies. Billy Grahamin perustama järjestö on siellä taustalla, eli siltäkin kantilta pitäisi hommien olla kunnossa. Hmm, ja edelleen suosittelen sekulaaria elokuvasivustoa http://www.themovieblog.com, johon olen kotiutunut kovin hyvin viimeisen kuukauden aikana. Olen tietysti katsonut tässä välissä leffojakin, mutta ei niistä nyt sen enempää. SAG:n palkitsemat elokuvat ja henkilöt löydätte vaikkapa täältä, ja sieltä saa myös nuo muut palkitsemislafkat ja tulokset melkoisen helposti. Directors Guild muuten palkitsi eilen parhaana elokuvana Slumdog Millionairen, jonka voittoa kolmen viikon kuluttua Oscareissa ei kai voi pysäyttää mikään.

Olen suositellut. Tästä tuli varsinaisen merkityksellinen teksti maailmankaikkeuden kannalta. Sopii siis blogiin paremmin kuin hyvin.