Opin itsestäni viimeistään eilen sellaisen asian, että arvostan ehkä yli kaiken suorapuheisuutta, teeskentelemättömyyttä ja rehellisyyttä ihmisissä. En voi käsittää sellaisia henkilöitä, jotka yrittävät olla jotain muuta kuin mitä ne oikeasti on vaan siksi, että haluavat miellyttää. Tai no, ymmärrän kyseisen käytöksen työpaikkahaastattelussa, siellä ei kannata kaikkein huonoimpia puoliaan tuoda esiin... ihan heti ainakaan. Mutta miksi teeskennellä jotain sellaista, mistä luulee toisen pitävän? Kaikkein parasta on, että tietää kuka on, on ylpeä siitä (tai vähintään sinut sen kanssa) ja on sitä sitten ihan reilusti. Ne jotka tykkää saakin tykätä ja ne jotka ei, no, ei niiden tarvitsekaan.

Huomasin jälleen myös sen toisen periaatteen josta yritän pitää kiinni ja jota noudattavia ihmisiä arvostan ihan äärettömästi. Puhun tietysti siitä, minkä perusteella teet toisesta ihmisestä johtopäätökset ja tuomion. Oon joskus ollut tosi kova tuomitsemaan itselleni täysin vieraita ihmisiä toisten sanojen ja omien ennakkoluulojeni perusteella, mutta oon päässyt siitä  eroon. Nykyään jos joku tulee puhumaan mulle jostakusta toisesta, kuuntelen kyllä ja jos se on jotain kivaa, niin oon iloinen, jos jotain ikävää, niin en halua kuunnella enempää, mutta annan molemmanlaisten juttujen mennä korvien läpi. (tosin oon aina silti iloinen niistä kivoista jutuista). Mutta jos joku mun ystävä tulee kertomaan mulle jostain sen kaverista, jota en vielä tunne, niin en ota sen kuvaa itselleni, vaan lähden tutustumaan aina puhtaalta pöydältä. On hirmu epäreilua sitä toista ihmistä kohtaan, jos joku on jo tuputtanut sille ennakkokäsityksiä jostain ihmisestä ennen niiden tutustumista. Pelkään että tää oli tosi sekavaa. Mutta hmm... en osaa ehkä ilmaista sitä selkeämmin. Kukaan ei voi puhua toisesta ihmisestä ilman, että oma mielipide tästä ei jotenkin vaikuttaisi puheeseen, asenteet tulee aina ilmi. Ja on kamalan surullista jutella itselleen uuden ihmisen kanssa, ja huomata, kuinka sen puheesta paistaa läpi jonkun vanhan kaverin asenteet sua kohtaan. Onneksi aina voi yrittää korjata niitä vääristyneitä käsityksiä, mutta töitä se vaatii huomattavasti paljon enemmän kuin se, että sais lähteä muodostamaan kuvaa ihan vaan sen pohjalta, mitä itse huomioi. Ja tiedän, tiedän, että jotkut ihmiset on toisille hirmu kamalia ja toisille kivoja, mutta en oikeasti ole varma, tarkoittaako se sitä, että kaikkien pitäisi inhota niitä sen takia. Itse asiassa olen varma. Ei pitäisi. En väitä sen olevan helppo tilanne, mutta enemmän oikein joka tapauksessa.

Ai niin. Sain Pasin takaisin, tosin vaan korvausmuodossa, mutta se on tyhjää paljon parempi. Olinkin jo ikävöinyt kovasti. kyyneleet nousi molempien silmille kun sen tajusin. mun veli <3

Joskus sitä toivoisi, että elämä olisi yhtä auvoista kuin dvd:llä Postimies Pate seuraa narua Ü huoh.