Mässäilijä ilmoittautuu häpeillen. Oon vetäny niin paljon herkkuja, että on ihme jos ei joku paikka leviä. Hyi mua. Aloitan liikunnan. Aktiivisen liikunnan. Aloitan liikunnan. Jo huomenna. Oon illan vääntäny kouluun yhtä tehtävää, enkä saanut sitä valmiiksi vielä. Huomenna kirjoitan loput ajatukset ylös ja lähetän sen eteenpäin, eiköhän se sitten oo siinä. Tehtävä oli aika typerä. Ihan näin rehellisesti sanoen. Mutta minkäs teet.

Oon edelleen, tai taas, tosi väsynyt. Viikonloppu meni Tampereella ja vaikka siellä olikin ihan käsittämättömän mahtavaa, muutaman tunnin yöunet plus autolla ajaminen öisin ei vastaa mun elimistön käsitystä rentouttavasta levosta. Jos sitä vaikka ensi yönä nukkuisi vaihteeksi. Sunnuntai metsästettiin hiirtä jonka siskon kissa oli tuonut sisälle lauantaina. Ei saatu sitä kiinni millään. Meidän talossa on liikaa hiirenmentäviä koloja. Sillä oli suvussa varmaan kenguruita, koska en ole ikinä nähnyt pieneläimillä sellaisia ponnistuslihaksia kuin tällä kyseisellä kappaleella. Hattuhyllyepisodin, hiiren catering-palvelun perustamisen ja painajaisista koostuneen yön jälkeen öttäjäinen löytyi tänään aamulla keittiön lattialta. Kissa oli ilmeisesti yön aikana kiinnostunut siitä uudelleen.

Joopa joo. Pitää varmaan edes mainita viikko sitten olleen keikan yksityiskohta: unohdettiin basisti kotiin nukkumaan. Se soitti siinä vaiheessa kun oltiin Tampereella ja kysyi koska lähdetään. Sellaista voi sattua. Jopa meille.