Ajelin tänään pitkästä aikaa Haminaan katsomaan koreografisia treenejä. Porukka oli edistyny ihan selvästi, vaikka tietysti hommia riittää vielä... Onhan tässä kuitenki yli neljä kuukautta ensi-iltaan. Ehkä ekaa kertaa elämässäni tajusin oikeasti miten tärkeää on, että lavalla liikkeet ja eleet tehdään kunnolla, loppuun asti asenteella, muuten tunne ei välity yleisölle. Vaikka ollaan vielä kuukausi pelkästään sisätreenien varassa, tämän päiväisestä sai silti tuntumaa ulkonäyttämöön - lisää näyttävyyttä kaivataan vielä. Mutta toisaalta, yhtä tänään viimeisteltyä koreografiaa katsellessani mulle tuli kyyneleet silmiin, jutussa on ilmeisestikin potentiaalia aika mahtavuuteen saakka. Sain levytkin tänään, pääsen opettelemaan biisin alusta loppuun ulkoa... sehän se on tuottajan tärkein tehtävä ;) Tykkään musikaalista aika paljon, ja jokaisella kerralla enemmän (se on mun mielestä hyvä merkki). Saa nähdä miten käy, kun saadaan solistit paikalle ja bändi eetteriin. Vappuna sitten. Mulla oli kyytiläisiäkin tänään, menomatka tuntuu mukavammalta ilman, saa mennä just siten kun itse haluaa, mutta kyllä vaan on sairaan siistiä, kun tulomatkalla on joku joka juttelee ja kertoo vaikka mitä, matka tuntuu sata kertaa lyhyemmältä. Viime kertainen yksin kotiin ajo oli kärsimystä. Huomenna aamulla suunta salille, prinsessa Eulaalian pikkuveli siunataan lopultakin, poika alkaa olla jo aika iso siihen hommaan. Ja on tainnut kasvaa ulos kengistään... no, no can do, taidan pakata ne kuitenkin mukaan.