Mulle on iskenyt vaihteeksi nostagiapuuska. Etsin nettihuutokaupoista ja divareista kirjoja, joita luin lapsena ja kerään niitä hyllyt täyteen. Viime vuonna (jolloin edellinen puuska oli) hankin yhtä lukuunottamatta koko Jalon Haavikko-sarjan, joka oli lapsena ehdoton lempparini, ja nyt vuorossa näyttää olevan Blytonin Seikkailu-sarja. Vähän aikaa sitten harmittelin, miksi olen myynyt vanhoja levyjä pois, vaikkakaan en niitä varmaan kovin usein kuuntelisi. Musiikkia sarjassa XL5 siis. En ymmärrä miten tämän ikäisellä voi olla nostalgiakaipuu, kun tuntuu ettei ole vielä edes elänyt nin pitkään, että olisi käynyt läpi joitain kausia.

Bulgarian reissun jäljiltä kahdelle reissukaverille jäi innokkaita ihailijoita. Toinen sai viimeisenä päivänä hotellin aulassa ilmaisen juoman ja lapun, johon oli kirjoitettu kahden työntekijän osoitteet ja puhelinnumerot ja toista vainotaan nyt facebookin kautta. Aika hauskaa. Reissu meni muuten aika rattoisasti, on ihan erilaista kiertää uutta maata kun oppaana on paikallisia. Kieli tuotti vähän ongelmia, kun sikäläisiltä ei oikein suju muu kuin bulgaria ja meikäläisiltä se ei sujunut ollenkaan. Jos Bulgariaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi vastakohtainen. On superrikkaita, jotka asuvat palatseissa vuoren rinteellä ja on kerjäläisslummikortteileita, joissa talot on rakennettu mitä ihmeellisimmistä tarvikkeista. Luonnossa on vuoria, merenrantaa ja lappimaista savannia (kyllä, juuri sitä). Talot ovat kolhoosiraunioita tai tosiaan niitä palatseja ja niin edelleen. Ruokaa oli ainakin riittävästi. Nyt pitäisi yrittää päästä eroon karkkihimosta, niin kaikki olisi kivemmin.

Eilen yhtä elokuvablogia lukiessani sain hillittömän himon kirjoittaa sellaista myös itse. Sitten muistin kuinka usein jaksan kirjoittaa tänne ja kuinka suuri osa niistä jutuista jo on elokuva-aiheisia, ja päätin, että ehkä se saa odottaa. Niin että jatkossa sitä roipetta saattaa olla vielä enemmän kuin ennen. Olen nimittäin muutenkin miettinyt sitä, kuinka paljon haluan kirjoittaa päiväkirjamaisesti ylipäätään. Olen kyllä aina ihaillut innokkaita päiväkirjan kirjoittajia, mutta minusta ei ole ikinä ollut siihen, enkä usko, että päiväkirjan on tarkoitus olla koko maailman saatavilla... Niin. Että saas nyt nähdä miten jatkon kanssa käy.