Huomasitteko kuinka mahtava päivä tänään oli? Oli paras sää koko talvena, aurinko paistoi ja pakkasta sillä lailla sopivasti, että tarkeni tuulessa ilman pipoa, jos vähän lämmitti korvia välillä. Kävelin kaupungilla ennen leffaan menoa, kävin kuvaamassa luistelijoita rautatientorilla (siellä oli yksi aivan mahtava pikkuinen poika, joka meni paljon kovempaa kuin minä ikinä) ja ihastelin päivää. Kävellessäni edes takaisin, vanhempi mies tuli juttelemaan niitä näitä, säästä, hiekoituksesta, siitä mistä olen kotoisin, pakkasesta, luisteluradoista ja liikennevaloista. Juttelutuokio sai minut entistä iloisemmaksi, ei kukaan tule juttelemaan tuolla lailla Helsingissä. Kajaanilaisissa on sitä jotakin Ü metrossa näin maailman söpöimmän tytön, joka touhotti äitinsä kanssa ja kun vilkaisi minuun päin, piilotti nopeasti kasvonsa äitinsä takkiin ja kurkisteli sieltä arasti. Kun vanha mies (eri kuin se jonka kanssa juttelin) tuli istumaan häntä vastapäätä ja alkoi puhumaan hänen kanssaan, tyttö hihkui riemusta, ja katseli vaaria huuli pyöreänä pää kenossa, kun mies kertoi, että on tyttöä 80 vuotta vanhempi.

Elokuvan jälkeen iski karkkihimo (koska elokuvan aikana ei rapistella, siellä ei myöskään syödä) ja kävin ostamassa kotimatkaa varten herkkuja. Söin kauheasti karkkia, tai ehkä en niin kauheasti, mutta liikaa kuitenkin, tosin yritin pussin loppupuoliskon etsiä sitä kohtaa aivoissa, joka reagoi karkkien hyvään makuun ja pakottaa syömään toisenkin. En löytänyt, mutta pussi kyllä tyhjeni. Kotona jatkettiin pelaamalla ja päiväunilla, nukahdin kun katsoin prix d'ameriquen alkuparaatia, se oli liian pitkä. Unien jälkeen vähän hyvää ruokaa, omituisten ja kaikessa omituisuudessaan naurettavien viranomaisilmoitusten täyttöä, erikoinen puhelu yhden rakkaan kanssa (kolmas rakas tänään) ja kohta taas unta palloon. Mielihyväkeskus hyrisee.