Ikävän puhelinsoittokampanjan jälkeen piti sitten katsoa leffa (tietysti) ja päädyin purkamaan hyllykön klassikko-osastoa. David Leanin ohjaama Brief Encounter vuodelta 1945 tuli siis katsottua ja huomasi kyllä eroja nykyiseen tuotantoon ;) aika erilaista on meininki. Pidän mustavalkofilmeistä ja vanhoista elokuvista muutenkin. Jos vaan on aikaa (eikä mitään tähdellisempää tekemistä) katson vanhoja suomalaisia leffoja joita pyörii päivisin ylellä. Niiden tunnelma on jotenkin ihan erilainen, hahmot puhuu ihan kamalaa vauhtia ja osa samantyyppisistä kohtauksista on toteutettu aivan samalla lailla kuin kaikissa muissakin aikalaiselokuvissa (niin tietysti nykyäänkin, mutta näissä aikalaisuus on erilaista). Tässäkin tapauksessa ihastuin tunnelmaan, kuvaukseen ja mielettömään dialogiin, joka dvd:n vian takia tosin haipui kuulumattomiin useaan otteeseen elokuvan aikana. Tekstitykset onneksi pelastivat niissä kohdin. Löysin myös yhden "uuden" tykättävän näyttelijän, ei-niinkään-tuntemattoman Stanley Hollowayn, jonka pauloihin lankesin heti ensimmäisessä elokuvan kohtauksessa. Voi minua parkaa. Nautin kovasti ja loppu nostaa pisteitä myöskin, ainut oikea tapa lopettaa tällainen tarina. tai ainakin onnistuin tulkitsemaan sen minua miellyttävällä tavalla ;>