Eilen illalla itseinho ja onneton fiilis haihtuivat yllättävältä taholta tulleen iloisuuden myötä. Haha. Oon silti edelleen tollo ;) Tää päivä sai siis vähän mukavamman alun. Ikävä kyllä olin unohtanut, että juhannuskeikkaan ei ole enää kuin pari päivää, enkä siksi ehtinyt valmistautua lähestyvään katastrofiin. Tänään se sitten tuli. Jos jokin asia voi mennä pieleen, niin sitten se ilmeisesti menee voisi olla tämän päivän saldo, tosin loppuilta oli jo aika paljon siedettävämpi. Aamupäivällä bändijärjestelyt tulivat kopisemalla alas niin kokoonpanon, matkustussuunnitelmien kuin äänentoistonkin osalta. Kurjaa. Mutta täysin (tai, ei oikeastaan täysin, vaan osaltaan) mun vika. Joskus ottaa päähän paapoa yhdeksää täysi-ikäistä ihmistä, jotka käyttäytyy niinkuin pikkulapset. Onneksi osa niistä on selvinnyt uhmaiän ohi (hope so, en ainakaan kestä jos ne on vasta tulossa siihen... ü). Ja jottei tässä olisi kaikki ihanuus, napsahti niskoille myös kahden väistelyliikkeiltään sulavan herrashenkilön ansiosta uusi deadline - huomiselle. Jiihaa. Kerroinhan, että töissä on huomenna vuoden hulluin päivä? Niin, ja treenit illalla. Ja pakkaus. Sitä ei saa unohtaa. Ja kyytien ja aikataulujen sopiminen. Ja kun vihdoin päästään Keuruulle, siellä sitä tekemistä vasta riittääkin, kunnes tulee torstai-ilta ja kolmipäiväinen mutavyöryjen täyttämä tylsyys alkaa. Njaah. Mun konffainto on nyt kateissa. Toivottavasti se löytyy keskiviikkoon mennessä.