Tänään se alkaa (Ca commence aujourd'hui)

Tämä on kotiteatteripuolelta, mutta en ollut nähnyt aiemmin, niin mikäs siinä. Etukäteen vähän pelkäsin, että tämä osoittautuu huonommaksi versioksi Être et avoir -leffasta (suomeksi Nytpä tahdon olla mä), mutta olivatkin keskenään aivan eri maailmasta. Ajatuksiaherättävä oli ehdottomasti, mutta ei mikään sellainen, "nyt pelastan koko maailman" -läppä, vaan ihan oikeasti kosketti ja pisti ajattelemaan. Varsinkin kun tajusi, että tämänkaltainen maailma alkaa olla yhä todellisempi ja yleisempi. Sisko, jonka kanssa tämä katsottiin, kysyi jossain välissä onko tämä vanhakin, johon sanoin että ei (vaikka tietysti on kohta 10 vuotta vanha... mikä sekin tuntuu käsittämättömältä, kun puhutaan vuodesta -99), sisko ilmoitti, ettei elokuva voinut olla uusi "noilla vaatteilla", toivottavasti sekin herätti hänessä jotain ajatuksia. hmm :) helposti unohdetaan elävämme aika pilvikuplissa. en pysty tästä tämän enempää (katsomisesta alkaa olla jo viikko, unohdin vaan kokonaan).
mainitsen sen vielä, että katsoin taas disneyn kaunottaren ja hirviön, ja inhoan juhlajulkaisu-dvd -versiota. Miksi lisätä täysin typerä ylimääräinen kohtaus ja vielä siten, ettei sitä voi ohittaa häiriintymättä, vaan se on jaettu kahdelle eri kappaleelle niin, että joko hyppäät kahden yli ja kelaat taakse tai sitten yhden yli ja kelaat eteenpäin katsellen samalla pikana uuttaa typeryytystä. aijai. Jos on keksitty niin mahtava asia kuin dvd:n jako kappaleisiin, miksei sitä voi käyttää hyödyksi?

4.1.2007

jaajaajaa. tänne siis rupean laittelemaan leffoista nousseita ajatuksenpaloja, kunhan ehtisin vaan tämän vuoden puolella leffaan. Viime vuosi meni aika tiukasti teatterissa istuessa ja elokuvia tuli katseltua paljon, tänä vuonna sitten enemmän. Maku on tosiaan aika selvillä, tykkään hyvistä elokuvista. Niin kuin tietysti on järkevintä. Höpöjuttujakin tulee katseltua joskus, mutta niistä en yleensä niin paljon nauti, lukuunottamatta  jotain onnistunutta romantiikkahömppää, joka uppoaa oikeanlaisessa mielentilassa. Leffat nautin yleensä yksin, ilman syömistä tai juomista, ja jos joskus karkkia mukaan eksyykin, pussin asetteluun on tiukat säännöt ja sen kuuluu olla tyhjänä ennen leffan alkua. Inhoan rapistelua. Ja kikattelua. Sen takia suosin myös päivänäytöksiä, porukkaa on katsomossa vähemmän ja omaa rauhaa enemmän. Saattaa kuulostaa siltä, että olen yksi niistä despooteista, jotka pilaavat muiden elokuvakäynnit. Se on totta. Mutta yritän tehdä parannusta, niin etten enää komentelisi sipiseviä häirikköjä. Ainakaan joka kerta.