Sain puhkaistua kamalan kirouksen, eka elokuva teatterissa tänä vuonna on nyt (vihdoin ja viimein) nähty. Michel Gondryn The Science of Sleep pyöri siis tänään. Lähdin katsomaan sitä aika pitkälti sen perusteella, että tykkäsin tosi paljon Gondryn edellisestä (Eternal Sunshine of the Spotless Mind), näin kyllä trailerinkin viime vuoden puolella, mutta Gondry tässä oli ykkössyynä. Jälkimakua on aika vaikea arvioida. ESofSM:iin ei vertailua voi tehdä, elokuvilla on kuitenkin eri käsikirjoittaja ja tässä Gondryn persoona ja hänen sekopäinen mielikuvituksensa tulevat vahvemmin esiin.

The Science of Sleep oli sekä todella omituinen että erittäin suloinen. Kumpaa se oli enemmän, en osaa vielä sanoa. Unijaksot olivat äärimmäisen kauniita, etenkin loppukohtaus, jota katsoessa olin pakahtua sen ihanuuteen, mutta välillä oli vähän vaikeaa seurata sitä, onko kyse unesta vai todellisuudesta (mikä on sinällään tarinaan sopivaa). Kun elokuvan jälkeen lähdin kohti kotia, olo oli kuitenkin kevyt (ihan oikeasti KEVYT) ja katselin bussin ikkunasta tuttuja maisemia jotenkin eri tavalla ja kääntelin päätäni niinkuin olisin ensimmäistä kertaa maassa enkä välittäisi yhtään mitä muut ajattelevat. Eli hyvähyvä.

Näyttelijäsuoritukset toimivat, Gael Garcia Bernalia en ole vielä aiemmin missään elokuvassa nähnyt (häpeäkseni tunnustan, mutta puolustaudun sillä, että moottoripyöräpäiväkirjat odottaa omassa ja amores perros iskän hyllyssä. Niin ja Babelia menen katsomaan ensi viikolla). Hänen näyttelijäntyöstään pidin ja rakastin hahmoa, miten kukaan voi olla niin impulsiivinen ja kekselijäs ja jotenkin ehdottoman tietämätön ja samalla tajuaa kuitenkin enemmän kuin muut yhteensä. Toiseksi lemppariksi nousi ehdottomasti loistavan sivuroolin tekevä Sacha Bourdo Sergenä, tuttuja tilanteita muutaman vuoden takaiselta euroopan reissulta nousi mieleen aika elävästi :)

Ehkä päädyn lopulta siihen, että pidin elokuvasta (ainakin tekstin perusteella niin voisi ajatella), näyttely ja dialogi oli mainiota, keksinnöt/unimaailma mahtavia ja hevosta rakastin. Jokin siinä kuitenkin katsoessa kaiveli aina välillä, nyt se on kuitenkin ehtinyt jo unohtua.