Mun tämän hetkisen tunnetilan voi kiteyttää (suunnilleen) kahteen Ultra Bran biisiin. Tai ne mulla tuli mieleen tän tuskaisen päivän aikana. Tässä olkaapa hyvät:

Kaunis ja ylpee (Koskinen/Sinnemäki)

Tiet ovat minun / pöly joka syntyy / on keuhkoissani // Talot ovat minun / varjo joka lankee / pimentää katuni // Pimeys on minun / päivä joka päättyy / on liian valoisa /

/ Koska sait kaiken mitä halusit / susta tuli kaunis ja ylpee / Koska sait kaiken mitä halusit / susta tuli kaunis ja ylpee /

/ Puut ovat minun / oksa joka taipuu / koskettaa kättäsi // Sinä olet minun / maku joka tarttuu / on huulissani /

/ Koska sait kaiken mitä halusit / susta tuli kaunis ja ylpee /

Itket ja kuuntelet (Koskinen/Sinnemäki)

Olen tehnyt asioita / joita ei olisi pitänyt tehdä / mennyt perässäsi paikkoihin / joihin ei olisi pitänyt mennä // Olen nähnyt asioita / joita ei olisi pitänyt nähdä / kuullut sanottavan sanoja / joita en olisi halunnut kuulla /

/ Olet kauneinta / kauneinta /

/Menet niiden luokse ja itket ja kuuntelet / Menet niiden luokse ja itket ja kuuntelet / Lukitse ovesi nyt tiukempaan / huudan kynnyksen yli /

/Olen tullut maailmasta / jota ei olisi pitänyt olla / kaikki kuvattuna julisteissa /joita ei enää ole // Aion katua tekoja / joita en ole tehnyt / odottaa tulevia vuosia / jolloin kukaan ei enää muista //

Ja jostain syystä Vesireittejä toimii aina ja kaikkialla ja kaikkiin tilanteisiin. Jotain hyvää tästäkin tunteenpurkauksesta muuten, en oo moneen vuoteen kirjoittanut yhtä nopeasti ja sujuvasta kymmensormijärjestelmällä. Haha. Se olikin näitä tilanteita varten Ü