Tenttikirjaa lukiessani mieleen putkahti ajatus siitä, kuinka helppoa, yleistä ja hassua on tavaroihin kiintyminen. En pidä itseäni mitenkään romujen seassa viihtyvänä, mutta joihinkin tavaroihin syntyy vahva tunneside, eikä niistä haluaisi millään luopua. Itselläni merkityksellistetty roina (koska sitä se on, tärkeät tavarat ovat yleensä aika pitkälti ei-niin-käytännöllisiä-tai-elintärkeitä) on suurimmaksi osaksi kotoisin jostain lapsuuden ajoista, luonnollista sikäli, että niiden kanssa on ollut pisin suhde :D en kuitenkaan pysty välttämään ajatusta, että noiden lapsuusmuistojen kautta yritetään pitää kiinni menneisyydestä, roikkua siinä vaikka vain yhdellä sormella, mutta kuitenkin. Ja mitä pahaa siinä on? Jotkin tavarat ainakin tuovat mieleen niin monia hauskoja muistoja, etten missään tapauksessa halua luopua niistä. Toinen asia onkin se, että oikeasti muisto saattaisi kyllä jäädä, vaikka tavara lähtisikin. Turhien riskien ottaminen on kuitenkin tyhmyyttä, tai sitten olen vain laiska siivoamaan. 
Olen nyt niin ihastunut listoihin, että päätin tehdä yhden
vaihteeksi.

  1. Asterix&Obelix -metallipenaali > sain ekaluokkalaisena, oli käytössä pari vuotta ja sitten joutui laatikkoon. Lukioaikoina palasi takaisin koekäyttöön (eli siis käytin sitä kokeissa :) ja pääsi mukaan jopa ylioppilaskirjoituksiin. Jatkanut palvelua tenttipenaalina. Paras piirre laitteessa on ehdottomasti sisällä olevien kynien aiheuttama kolina, joka yltyy kun pakkaa tavaroita kasaan. Mikäs sen parempaa kuin hermostuttaa kokeeseen vielä jäävät.
  2. Vihreä, pehmeä Krokotiili -teroitin > myös jäänteitä ekaluokasta, tämä tosin hajosi yli kymmenen vuotta sitten. Pääsi istumaan pöydänkulmalle, ja siinä istuu edelleen. En ole ikinä tykännyt siitä että työpöydällä on isot kasat turhuutta, mutta tämä pysyy.
  3. Keraaminen Siili > kuvataidekoulun peruja, olen tehnyt joskus ennen 7-vuotis synttäriäni. Näkyvällä paikalla ihan vaan siksi, että jo tästä näkee haluni nostaa taitelija enemmän esiin: olen raaputtanut nimeni isolla siilin selkään ennen lasitusta.
  4. Mikki&Minni -kohokuviohärveli > ollut ovessa 2-vuotiaasta, tai jostain sieltä, asti ja muuttanut talosta toiseen kanssani. alkaa olla jo antiikkinen. tai no, vähintään retro.
  5. kaikki vanhat koulukirjat ja vihot > miten kukaan voisi luopua 9-vuotiaana kirjoittamastaan tarinasta, jossa luetellaan nimiä toisensa jälkeen usean sivun ajan?
  6. kissan tuhoamat Star Wars -julisteet > reistä ja revityistä reunoista huolimatta liian rakkaat hävitettäviksi. eivät enää esillä.
  7. ystäväni -kirjat > niitä on ollut muistaakseni 4 ensimmäisten kolmen kouluvuoden aikana, ja tietysti samat tyypit kirjoittaneet useammin kuin kerran... kaikkiin.
  8. puuklapin ympärille sidottu naru > pelastettu tulipalossa tuhoutuneesta talosta, naru ei siis muovia, vaan jotain muuta. haisee edelleen savulta ja asuu kaapissani. en tiedä mitä sillä teen. ikinä.
  9. linja-auton rikkoutunut sivupeili ja toinen pyyhkijä > siitä linja-autosta, jolla olin onnettomuudessa. käytiin pelastamassa metsästä. ja niiden kanssa on tutun toimittajan tekemä uutinen onnettomuudesta (vaan itseä varten tehty). jollain sitäkin piti purkaa.
  10. valmentajatakki > sellainen omalla nimellä kirjailtu, mikä jokaisella ravivalmentajalla ja -ohjastajalla on. jäänyt aikaa sitten pieneksi, mutta oli niin rakas joululahja silloin muinoin, että itku tuli, kun sen eteisestä löysin.