Hmm, hmm. Heräsin puoli kahdeltatoista ja pikkusisko oli jo siinä vaiheessa saanut todistuksen käteen ja päässyt joululomalle... puolivapaa elämä näyttää vaativan veronsa, ainakin päiväaikataulujen kanssa. Eilinen oli parhaita päiviä pitkään aikaan, sain tehdä melkein kaikkea mitä rakastan eniten, suunniteltiin uuden vuoden tapahtumaa sellasen kaverin kanssa jonka seurasta nautin aina, ja siihen kruunuksi kaksi leffaa (eivätkä edes olleet viikon ekat leffat ;) oi että. ja kun olin menossa kotiin yöllä, sain kaverilta viestin, että voiko meille tulla käymään (tietysti voi ja myöhälle meni :), mikä vois olla kivempaa kun se, että kylään voi tulla keskellä yötä ilman ennakkosopimuksia? ei mikään.

En halua puhua joulukorteista. Tai haluan, mutta en jaksa. Ne olivat surkuhupaisa katastrofi, jotka aiheutti hermoromahduksen kahdesti ja lopulta naurut, kun kuultiin mikä korttien kohtalo oli. Suosittelen, ettei kukaan tee itse lähemmäs sataa korttia sukulaisille ja 900 korttia firmalle, koska tehdessä saattaa ilmaantua pientä stressiä. varsinkin kun on kyse viimeisen lähetyspäivän illasta. Sen verran kuitenkin sanon, että osa korteista (tähän mennessä 3) pääsi perille ehjänä. ja yksi oli vaan niin pienesti rikki, että sen sai liimaamalla kasaan. kuulemma. ylistyslaulu askarteluintoiselle enolle. Sen voin sanoa myös, että yhtä pömppäpäistä kaveria lukuunottamatta kukaan ei ole vielä syönyt kortteja, vaikka ei varoitusta laitettukaan mukaan. taikina jossa on puolet suolaa ja maalia, ei tee hyvää kenenkään elimistölle, eikä kielelle, kuten murunsa syönyt kaveri kyllä nopeasti huomasi.

Tänään on vuorossa viimeisten lahjojen kanssa puuhastelu ja niiden jakaminen, huomenna aamulla suunnataan auto kohti pohjoisnapaa (vaikkei ihan niin pitkälle mennäkään) ja lähdetään joulunviettoon. Parin päivän lepo edessä, (en malta odottaa tallille pääsyä!) ja sitten ensi viikolla takaisin kotiin järjestämään asiat uuden vuoden konferenssia varten. Maailma näyttää aika iloiselta ü

Ennenkuin lähden viimeistelemään paketteja, ja toivotan hyvää joulua, kerron ainoan mieltäni alaspainavan uutisen (tai ei ehkä ainoan, mutta raskaimman). Jouduin nimittäin kuitenkin pettymään joulukalenteriini. Näin unta, että sieltä tuli tyhjä luukku, mutta todellisuudessa näyttää uhkaavasti siltä, että tyhjää luukkua ei ole tiedossa. Surku. Ei jäädä kuitenkaan rypemään murheessa, vaan iloitaan siitä, että joulu on nyt, ulkona on kuurasta valkaistunut maa, ilma tuoksuu pakkaselta ja olo on kevyempi kuin aikoihin. ja niin onnellinen.