Heräsin siihen, että huoneessa oli kuuma ja alakerrasta kuului viikon matkalle lähtevien pakkausääniä. Avasin ikkunan ja päätin, ettei vielä ole todellakaan aika herätä. Edellinen ilta venyi kohtuullisen myöhään: ensin tavallinen koulupäivä (joita jostain syystä on kertynyt tänne loppukevääseen enemmän kuin muualle vuoteen yhteensä), muutama tuskallisesti loppunut tunti editissä (jota kylläkin rakastan), avokelanauhureiden ominaisuuksien selvittelyä, musikaalin tuotantopuolen hoitamista pari tuntia koneet vierekkäin sauhuten, ajo kotiin temppuilevalla autolla, MCD:n päivän jakso uunituoreiden sämpylöiden kera, Zodiakiin nykytanssinäytökseen (mistä voisin kirjoittaa ihan kokonaisen tekstin: joskus on vaan niitä päiviä, kun ei millään ehdi lähteä ajoissa, ajaa täyttä paahtoa kohti määränpäätä ja parkkipaikalla kolme minuuttia ennen esityksen alkua autoradio ei halua sammua yhdessä auton kanssa...), ja lopulta pikahälytyksellä töihin tekemään postitusta. Venyi aamu klo 2 asti. Ja tietysti käytiin matkalla sen jälkeen nappaamassa grilliltä hampurilaiset (toiminto, jota ei olla tehty moneen vuoteen, grilli on parasta maailmassa) ja nukkumapuuhat siirtyi kolmen tietämille.

Niin mutta tämä päivä siis... :) Kun sitten myöhemmin yhdeksän maissa heräsin oikeasti, kännykässä odotti kasa viestejä, joissa lueteltiin matkakiireen takia mun kontoilleni siirtyneet tehtävät. Koulun puolesta aamu oli vapautunut edellisenä päivänä: luennoitsija joutui oikeisiin töihin ja nakitti meidät kuuntelemaan kaksi tuntia radiota aamulla ja kirjoittamaan siitä minuutin tarkkuudella ohjelmakartan. Tehtävä ymmärrettävästi siirtyi tältä aamulta hamaan tulevaisuuteen... No joo, olin eilen sopinut Ohjaajan kanssa, että menen käymään solistien treeneissä, jotka alkoivat klo 10 Aleksanterin teatterissa. Vähän jouduin sitten myöhästymään sieltäkin. Aamutöiksi oli nimittäin ilmestynyt (sinne kännykkään) vappumunkkien pakastusta, öljyn siirtämistä laakeasta astiasta suippokärkiseen pulloon (ilman trattaa ilmapiiri saattaa kiristyä, vaikka olisit yksin kotona), firman veroilmoituksen etsimistä ja allekirjoittamista ja kirjanpitäjälle toimitusta, firman postitusmateriaalien hakemista postista ja toimittamista kaupalle. Siinä vaiheessa kun olin saanut vaatteet päälle ja aamupalaa napaan, ei ollutkaan enää ihan rajattomasti aikaa hoitaa näitä asioita, etenkään kun siellä Bulevardilla piti olla klo 10. Veroilmoitus oli kadonnut mystisesti, jatkan etsimisiä kohta, mutta muut asiat sain kohtuullisen hyvin handlattua. Hietsun kirppiksen parkkipaikalla parkkimittari söi multa yhden euron, eikä suostunut palauttamaan sitä enää (en enää koskaan maksa parkkimaksuja... mrh). Solistien treenien aikana rakensin kesän aikataulua ja puhuin kaupan tätien kanssa puhelimessa (ne on tosi mukavia, mutta aika tumpeloita kaiken tekniikan kanssa...) Postituksen onnistumisen ja oman mielenrauhani takaamiseksi lähdin hakemaan prujuja painosta ja hoidin pelottavan sähköpostin ja vielä pelottavamman tulostamisen itse. Ennen lähtöä soitti myös tutkinnonjohtaja ja nakitti hommiin kevään hakijoiden hakupaperien pariin. Suuntasin siis sinne, aikaa töille jäi ruhtinaalliset 45 minuuttia ennen luennon alkua. Luennon jälkeen tunniksi takaisin koulun toimistolle, ajo kotiin ja ruokaa 9 tunnin tauon jälkeen. Iltaduuneiksi nakitettu laskujen maksu on hoidettu, enää pitäisi löytää se veroilmoitus... Ja huomenna kurvata ennen töiden alkua hakemassa vaatelähetys. Onneksi koulussa on välillä tällaisia helpompia päiviä, niin saa vähän levätä. En malta odottaa kesää, 6 päivää viikossa tällasta. Ü

Ei vaan, sitä piti tässä sanoa, että kun ensimmäistä kertaa hyppäsin aamulla autoon, tiesin, mikä levy täytyy laittaa eetteriin. Ja kummasti olin hyvällä mielellä koko päivän. Kotiin ajaessa hymyilin koko matkan. Ette tiedä kuinka kivalta lämmin ohjauspyörä tuntuu sormien alla.