Tämän vuoden tavaramerkiksi näyttää muodostuvan elokuvien massapurkaus, koska tämä on nyt jo kolmas sellainen, eikä yksittäisiä kommentointeja ole vielä yhtään. Ei se mitään, kunhan vaan muistaisin kaikki. Samalla periaatteella jatketaan, pari lausetta per elokuva (pankkireissu odottaa).

Kikin lähettipalvelu

Katsoin tätä sivusilmällä samalla kun valmistelin morsiusmakkarapukua, mutta aika pitkälti joka kohdan näin. Ei ihan parasta Miyazakia, mutta perin erinomaista kuitenkin, kissa oli aika hulvaton alkuvaiheessa. Olen tykästymässä Giblin tuotoksiin enemmän ja enemmän.

Porco Rosso

Tämä sen sijaan oli omasta mielestäni Miyazakin parhaita, ehkä kakkoseksi rankkaisin kaikista näkemistäni. Miehen elokuvissa on jotain sellaista, mitä missään muissa ei ole: elät elokuvan ajan ihan toisessa, pilvenhattaran kevyessä universumissa, jonne mikään ikävä ei yllä. Tunnelma on uskomaton, tarina puri muhun ainakin ja vieressä istunut pieni poika tuntui pitävän myös, eli toimii sekä lapsille että lapsellisille.

27 Dresses

Käytiin katsomassa kimppasynttäreiden yhteydessä (ei ollut mun ehdotus ü). Haluaisin kovasti kirjoittaa elokuvasta jotain kivaa, mutten oikein voi. Hyväntahtoisia elokuvia ei millään haluaisi lytätä, joten en tee sitäkään, mutta näin kliseistä rainaa en ollut nähnyt hetkeen. Yksi hyvä vitsi koko aikana (ja se oli kyllä hyvä, tai sitten siihen vaan ripustautui epätoivoisena) ja James Marsden on ilmetty Matti Olavi Ranin. Siinä tämä. Ennalta-arvattavuudesta kertonee jotain se, että Tuuppa ennusti seuraavat vuorosanat ja kohtaukset muutamaa sekuntia ennakkoon koko elokuvan ajan täysin oikein.

Pikku Naisia

Paljon tuttuja näyttelijöitä, tuttu tarina ja hyvä toteutus. Hassua nähdä kuinka näyttelijät on olleet ihan samanlaisia jo pienenä (Dunst käyttää edelleen samoja eleitä kuin 12-vuotiaana, aika hellyyttävää). Olen tykästynyt viime aikoina Christian Baleen, ja sitäkin on suloista nähdä selvästi teini-ikäisenä (vaikka se kyllä onkin tässä jo 20, mutta silti. Eleet kertovat kaiken.) En ole ikinä ollut tyytyväinen kakkoskirjan ratkaisuihin, mutta niin ne menee, eikä sille tietenkään voi mitään... Ehkä mun pitää vaan oppia. Ainakin sulatan ne helpommin kuin pikkusisko, joka suunnilleen poltti kakkoskirjan pettymyksen voimalla, mutta joo, Teddy-parkaa mun on aina käynyt sääliksi.

Be Kind Rewind

Michael Gondryn uusin, ja mun mielestä tähän mennessä huonoin. Vertailukohteina on tietysti aika kovat verrokit (ESOTSM oli todella hieno ja Science of Sleep vähintäänkin mielenkiintoinen), mutta toivoin Rewindiltä enemmän. Perusjuoni oli hyvä, mutta koko Fats-tarina tuntui ihan irtonaiselta ja turhalta. Sen tarkoituksena näytti olevan sitoa juttu yhteen, mutta pikemminkin se toi siihen irtonaisia palikoita lisää... Muuten mielikuvitus näkyy säilyneen ja se on hyvä se. Jäämme odottamaan seuraavaa. 

The Man in the White Suit

Alec Guinnessia 50-luvun alusta. Valkoinen hohti kohtuu kirkkaasti. Ihan hauska pätkä. Tämäpä oli runollista.