Loisteliaat ajatukset loistavat edelleen poissaolollaan, joten tyydyn listaamaan mitä oon puuhaillut. Mieli vetää kirjoittamaan...

Eilisilta kului viimeisiä konferenssijärjestelyjä tehden, aion oikeasti tehdä meille tuotantosuunnitelman tulevaisuuden varalta, koska jo nyt meidän tapahtumat menee samalla kaavalla: tapahtumasta puhutaan hyvissä ajoin -> järjestelyt aloitetaan aivan liian myöhään
 -> osalla on paniikki, osa uskoo siihen, että "on se ennenkin hyvin mennyt" -> kaikki ovat epätietoisia tapahtumaa koskevista asioista -> tekijät toistensa kurkuissa -> kaikilla paniikki
 -> selvittelyä, revittyjä hiuksia, itkua, syytöksiä ja sovintoja (toisten osalta väliaikaisia, toisten taas... ju nou.) -> lupauksia siitä, että seuraavalla kerralla kaikki menee paremmin -> tapahtuman aikana asiat kulkevat ihmeellisessä sumennossa, eikä lähes mikään onnu, lukuunottamatta muutamaa yksittäistä hermoromahdusta -> seuraava tapahtuma jatkaa historiaa tutuissa uomissa. Kun meillä siis on taipumusta urautuneisuuteen, miksei urautettaisi (?) samantien vähän ihmisystävällisemmin? Parannettavaa olisi kyllä, eikä se olis edes kauhean vaikeaa. Mut hei, sehän on mun armoitusta koko admin puoli, niin että sen takia mä oon tässä hommassa. How cool is that? Tuotantosuunnitelmaa vääntämään siis. Mutta vasta tän konferenssin jälkeen ;)

Järjestelyjen jälkeen alkoi armoton treenaus bändin kanssa, meidän ainoat treenit pidetään ennen filmattavia tapahtumia ja juhannuskonferenssia. Meidän muusikoiden taso riittää siihen (sanon tän kaikella terveellä ylpeydellä pojistani - ja myös mun tytöistä, vaikka laulujen kannalta oliskin kivempi treenata useammin), ei tässä musiikilla ookaan niin väliä. Unohdin tietenkin tulpat kotiin ja vuoraamaton betoniluola kaikuu ihan riittävästi korvien hajoamis-asteikolla, mutta selvisin kuin ihmeen kaupalla ilman vinkunaa. Treenien loppuvaiheessa siirryttiin weldomanin kanssa asentamaan kaiuttimia studion seinälle, tosin mun osuus oli lähinnä yrittää tulkata ohjetta ja kadottaa osia (löysin ne kuitenkin lopuksi, turha syyttää mua siitä yhdestä puuttuvasta palasta, that wasn't my fault). Saatiin pömpelit kasattua ja toimintakuntoon ja siinä vaiheessa rakennuksen hälytykset oli menneet vasta kahdesti päälle, treenikämppäläiset oli siirtyneet hengen tuli-lauluihin ja liitutaulun sotkemiseen. Kasattiin kamat alhaalta ja pääsin taas näyttämään pumpattuja käsivarsiani. haha. se on tällä hetkellä mun ja 85. rintaman vitsi. Vaikkakin, kuten tiedätte, rakkaat lukijani, minä en milloinkaan vitsaile tyhjästä. Paitsi joskus.

Salilta suunnattiin Tipulla kohti ämseetä, tuota ravintoloiden aatelia. Yömenu on pahuutta, mutta minkäs teet. Edes tässä supersitissä ei ole mahdollista saada dajm-juttuja öiseen aikaan, se on vaan niin väärin. Odoteltiin ravintelissa toisen autollisen tikasreissun päättymistä ja puhuttiin niin höpöjuttuja kuin vaan kahden musiikkihullun rumpalin kanssa voi puhua. Siinä vaiheessa kun alkoi näyttää varmalta, että jälkkärit pitäisi hakea pöytään, tikasauto soitti ja me siirryttiin kohti illan huipennusta: banderollin kiinnittämistä erään keskusta pääkadun (ja oikeasti pääkadun) ylle. Kello oli tässä vaiheessa noin 1 ja meidän mielentila sen mukainen. Siksipä ei kauheasti harmittanut, kun hengenvaarallisen autotiellä palloilun jälkeen huomattiin, että 9 metriset tikkaat ei ihan riittäneet. Ratkaisuksi ehdotettiin ihmispyramidia (yksi meikäläisistä on p i t k ä), auton katolle asetettavia tikkaita, spider-mania ja käsimagneetteja. Lopputulema oli, että tikkaat jäivät pakettiin, banderolli kassiin ja hissin tilausnumero kännykän viimeksi soitettujen listalle. Jäi kuitenkin hyvä mieli. Niinkuin rumpalit sanoivat, tuntui kodilta, siltä, ettei muualla juuri kuuluis sillä hetkellä olla. Aika suloista. Kun just siitä viikolla kirjoitin. Mutta näin tää maailma kulkee.

Koska en tietenkään pitänyt yöllä takkia (mihin sellaista tarvitaan?) onnistuin palelluttamaan itseni (mulla ei oikeasti ollut edes kylmä! ..välillä) ja heräsin tänä aamuna kurkkukipuun (joka on huomenna alkavien kolmipäiväisten laulunauhoitusten kannalta erinomaisen jipii) ja kuumeeseen, enkä siksi päässyt grillikauden avajaispartyihin, jotka olis olleet nyt illalla. Kaikkea ei voi saada. Eikä siinä mitään, tekee ihan hyvää levätä välillä, varsinkin, kun tietää, ettei tule nukkumaan seuraaviin päiviin oikeastaan ollenkaan. Sain äsken puhelun pileistä, ja kuulosti siltä, että yhden tietyn e-suvun edustajat piti sen verran kovaa meininkiä yllä, ettei lepo olis tullut siellä kysymykseenkään. Onneksi kesä on pitkä ja vielä edessä ja uusia pippaloita tulee, näin ainakin uskon. Eihän mun murut mua hylkäis yhden kuumeen takia? Ei. Ne tietää, että seuraavalla kerralla mä hemmottelen ne grilliherkuilla.

Mitä vielä? Sauna päälle, oon niin pölyssä auton imuroinnista (se on siisti! ei enää kuolleita ampiaisia), etten tiedä pelastaako kunnon löylytkään, sitten ehkä vähän leffaa kehiin ja tutimaan. Ai joo, meidän hevosvoimat kasvoi yhdellä, Typy sai edellisenä yönä suloisimman oripojan. Kuvia odotellessa.