Mä oon ihan täysin lipsahtanut pois ruodusta. Ja kuten arvata saattaa, mulla on ollut mielessä vaikka mitä asioita jotka suunnittelin kirjoittavani, mutta ne on painuneet mielen luotaamattomiin syövereihin yksi toisensa jälkeen. Joulukuun alun olen sitä paitsi haaskannut HP:n fanisivuston joulutrivian pähkäilemiseen. 1000 kysymystä tulee pienissä satseissa (50, 100, 35, 80...) ja niihin on aikaa vastata n. 12 tuntia. Meillä on periaatteessa 8 hengen joukkue, mutta eilisista kysymyksistä (joita oli 80) tuotin vastaukset noin 65:en ja kaksi muuta tyyppiä kehitteli loput. Muista ei olekaan kuulunut mitään. Hmm. Voin kertoa, että kun on googlettanut ja wikipedannut 4 tuntia tietoa Buffy Vampyyrintappajan kuudesta ammatista, näkemättä itse koskaan yhtään sarjan jaksoa, alkaa pikku hiljaa tuskastuttamaan... NASA:n sivut tulivat myös eilen aika tutuiksi, vaikka jäikin vähän epäselväksi mitä ET:lle tapahtui missio STS-104:n aikana. Onneksi mulla on enää 5 päivää koulua, sitten voin keskittyä täysin visaan vastaamiseen Ü.

Auto on temppuillut taas vähän. Se on tosin saanut toimia levarikuskina ryhmäläisten järjestämien bileiden vuoksi (arvatkaa kuka on ajanut Kampin Narinkkatorilla autolla? kahdesti? ei sieltä mistä pitäisi, vaan jalkakäytäviä? Jooooo, minä :) mutta siitä huolimatta se protestoi välillä. Yhtenä päivänä nopeusmittari lakkasi toimimasta ja samalla myös matkamittari päätti jumiutua paikoilleen. Sinällään ihan positiivista, nyt auton arvo kasvaa kohisten... ;) Eno ei ihmetellyt kauheasti rikkoutumista, se ilmoitti liimanneensa piuhan/nauhan/we siellä onkaan kiinni viimeksi. Mutta tuleepa ainakin harjoiteltua pelkän kierrosmittarin, vaihteiston ja takapuolituntuman perusteella ajamista. Ja nyt sekin onnistuu helpommin, kun löysin lämmityskaapelijohtosysteemin ja saan auton hyrräämään nätisti heti startista alkaen.

Mutta niin, se temppuilu. En muista sanoinko silloin, mutta viime keväänä olin siirtämässä autoa, sammutin sen, otin avaimen pois ja kapusin ulos. Jokin jäi tilanteessa vähän häiritsemään, kunnes tajusin, että mulla oli avaimet kädessä ja auton cd-soitin pauhasi siitä huolimatta täydellä teholla. Sain sen lopettamaan repimällä etupaneelin irti, ja tästä lievästi jännittävästä ja huvittavasta tilanteesta selvisi, että autossani saattaa joskus ilmetä välityshäiriöitä. No. Olen tässä alkutalvesta hakenut äitiä aika paljon töistä, joskus ajanut töiden ja kodin väliä useammankin kerran päivässä. Eräänä sellaisena päivänä olin tulossa töistä kotiin ja kuuntelin yhtä polttamaani cd:tä matkan ratoksi. Välttämätön lisähuomautus on tehtävä tähän väliin: olen polttanut omista levyistäni kopiot autoon, sillä totesin ensimmäisellä itsenäisellä autoajelullani, että levyjen kanssa leikkiminen autossa voi olla vaarallista sekä levylle että autolle (halusin vaihtaa levyn ensimmäisessä ylämäessa ja levy kurja putosi lattialle ja minähän kumarruin perässä. Muistin auton ratissa kiinni olevan käden siinä vaiheessa, kun ojanpientareen puskiston oksien repimisääni rupesi kuulumaan selkeästi). Takaisin tarinaan. Tälläkin reissulla halusin vaihtaa cd:n, mutta nyt olen jo vähän kehittynyt edellisestä. Otin toisen levyn kotelosta (sama bändi, eri levy) ja laitoin sen soittimeen. Kelasin sen biisin kohdalle jonka erityisesti halusin kuulla ja odotin. Ja epämääräinen hämmennys levisi mieleeni. Kelasin seuraavaan biisiin. Hämmennys lisääntyi. Laitoin levyn ensimmäisen raidan soimaan. Hämmennys muuttui ärsytykseksi. Sisällä oli sama levy, jonka olin sieltä juuri ottanut pois. Ulostutin levyn ja tarkistin sen tekstit. Ne olivat ihan oikein, tämän olisi pitänyt olla toinen levy. Lykkäsin lätyn uudestaan sisälle. Sama juttu. Tässä vaiheessa kysyin itseltäni, olenko oikeasti niin tyhmä, että poltan kaksi kertaa saman levyn? Joo, kyllä voin olla, oli saamani vastaus. Vaihdoin radiolle ja ajoin loppumatkan kotiin kuunnellen peruspopitusta. Myöhemmin samana iltana äiti pyysi minut hakemaan hänet asiakastilaisuudesta kotiin. Starttasin auton autuaasti koko aiemman episodin unohtaneena. Radio ei lähtenyt käyntiin, vaikka tein kaikki perushuoltotoimenpiteet (paneelin irrotus kolmesti, laitteen töniminen, läimäytteleminen, nyrkillä hipaisu). No, voihan autolla ajaa ilman taustamölinääkin ajattelin, ja lähdin kohti keskustaa. Ruoholahdessa kone yhtäkkiä heräsi. Laitoin ilahtuneena cd-puolen päälle. Sama levy pauhasi siellä edelleen. Vaihdoin levyn kolmanteen. Päivän ensimmäisen levyn sisältö alkoi tuutata kaiuttimista. Tässä vaiheessa päättelin, etten edes minä ole voinut polttaa samaa sisältöä kolmeen levyyn, ja että olen varmasti kuunnellut kolmannen levyn oikeaa sisältöä autossa aiemmin. Pääsin töihin ja kävin syömässä sinne jääneet herkut. Kävelimme äidin kanssa autolle ja kerroin hänelle koko tarinan. Äiti ei uskonut. Käynnistin auton ja pyysin häntä kuuntelemaan. Arvatkaa mitä kuulimme? Levysoitin soitti kolmannen levyn biisejä.