Kohta 1. Mä olen kaksinkertainen pönttöpää, pässi, typerä, naurettavuuden huipentuma ja maailman lapsellisin. Joskus (esimerkiksi tänään) tunnen syvää inhoa itseäni kohtaan. Ja niin syystä. Mutta älkää välittäkö, pääsen siitä kyllä eroon tavallisesti hyvin nopeasti, melkein liiankin nopeasti. Tällä hetkellä tää on kuitenkin erittäin tervetullutta. Argh. Oon vaan niin pälli.

Kohta 2. kuulin iltapäivällä, että cinicanilla on osa nielusta halvaantunu ja se avanne kurkussa on kehkokuumeriskin takia. Lisäksi joku putki tai mikä ikinä oli irronnut huomaamatta sen selkäytimestä ja siitä oli päässyt bakteeri sisään. Sounds great. Mutta on tyttö silti parempaan päin.

Kohta 3. valkokankaalta -part, en jaksa tehdä tästä niin pitkää ja monipuolista että tekisin omalle osastolleen tekstin. Käytiin perjantaina katsomassa Ocean's thirteen, oli paljon parempi kuin kamala 12, mutta huonompi kuin mainio 11. Oli ennalta-arvattavampi kuin ykkösosa, mutta näytti hyvältä ja oli juonellisesti silti aika näppärä.

Kohta 4. Mietin muutama päivä sitten, että mitä kirjoittaisin, jos nyt julkaistais levy, johon tulis mun kiitostekstit. Tässä muutamia mitä nyt on mielessä niistä silloisista pohdinnoista täydellisen satunnaisessa järjestyksessä: "perhe S:ä loppumattomasta rohkaisusta, mallin näyttämisestä ja rakkaudesta. perhettä ymmärryksestä, tuesta ja voileivistä. bändiä myötä- ja vastoinkäymisistä. ystäviä siitä että olette, vaikka ite en aina jaksa edes yrittää. reissuilla tutuiksitulleita seurakuntia ja niiden tapahtumajärjestelijöitä loppumattomasta kärsivällisyydestä. keittäjiä jauhelihakeitosta. saalemia omaksi ottamisesta. fuelia samoin, te ootte mun toinen puoli. Isää siitä, että vaikka tunnet mut parhaiten, rakastat mua silti eniten. Jeesusta, mun kuningasta, ja siihen kiitokseen mun sanat ei riitä."

Kohta 5. ensimmäistä kohtaa sivutakseni totean vielä, että typerästä käyttäytymisestä on hyötyä. Olin täysin ulalla parin asian suhteen noin puoli tuntia ennen typerää käytöstäni (ja oikeastaan vielä 0,1 sekuntia ennen typerää käytöstäni), ja suunnilleen kymmenen minuuttia myöhemmin samainen asia oli tullut aika selväksi. Pitäis varmaan polttaa kaikki mun mustat sukat. Tai sitten ei.