Tässä postauksessa käsittelyssä nyt (tai ainakin katseluhetkellä) teatterissa pyörivät elokuvat. (kts. edellinen postaus)

Postia pappi Jaakobille on Klaus Härön uusin elokuva, joka on kerännyt kohtuullisesti katsojia teattereissa (Yay!). Elokuva kertoo naisvangin ja sokean papin kohtaamisesta, ja on Härön muiden elokuvien tapaan oikea itkupommi. Tarina itsessään ei ole kovinkaan monivaiheinen tai vauhdikas (lähimmäs actionkohtausta pääsee postinkantajan hurja sivukaarto papin kodin edessä), mutta se ei Häröllä yleensäkään ole kaiken ydin. (käsikirjoitus ei tosin ole Härön. Ja siihen liittyy hauska tarina. Johon en löytänyt sopivaa linkkiä mistään. Jaa. Etsikää itse.) Härön vahvuus on tunnelman luomisessa ja erityisesti tavaramerkiksi on jo ehtinyt nousta hänen uskomattoman kaunis ihmiskuvansa. Hänen teoksissaan on aina olemassa toivoa kaikille hahmoille, kuinka ikinä kurjia he ovatkaan. Tarina pohtii armoa ja armahdusta, mutta ei kuitenkaan sellaisessa muodossa, että ateistit haluaisivat kiertää elokuvan kaukaa. Kyse on pikemminkin oman tarkoituksensa löytämisen tärkeydestä. Kaunis elokuva (ja btw, maisemat ja musiikki ovat u p e a t.) ++

The Reader on Stephen Daldryn kolmas pitkä elokuva, ja samalla kolmas elokuva josta Akatemia myönsi hänelle parhaan ohjauksen ehdokkuuden. Elokuva pohjautuu Bernhard Schlinkin samannimiseen kirjaan ja sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen Saksaan. (Henkilöt toki puhuvat englantia - saksalaisesti murtaen tosin. Äh. Mutta sellaista se on kun tehdään elokuvia amerikan markkinoille. No can do.) Tarina kertoo n. 35-vuotiaan naisen, Hanna Schmitzin, ja nuoren pojan Michaelin yhteisestä kesästä ja sen vaikutuksesta heidän elämiinsä kesän jälkeen. Elokuvan alkuosa käsittelee Michaelin ja Hannan suhdetta, mutta loppuosa vie elokuvan tarinaa toisenlaiseen suuntaan. Yllä mainitun elokuvan lailla tämäkin käsittelee armahdusta, mutta pikemminkin anteeksiannon kannalta. Kaikki elokuvan tärkeimmät hahmot hakevat anteeksiantoa joko toisiltaan tai itseltään. Anteeksiantoakin tärkeämpi teema on häpeä, joka ohjaa päähahmojen toimintaa. Ja suuremmassa näkökulmassa jokaisen ihmisen toimintaa. Näinkin laadukkaassa elokuvassa hämmästyin kovin vanhan Hannan maskeerausta (joka oli järkyttävän huono) ja sitä, että äiti- ja tytär-juutalaista näytteli sama näyttelijä (vaikka Lena Olin hyvä onkin). Ehkä joskus saan kirjoitettua näistä enemmän. Ja paremmin. +

Gran Torino on Clint Eastwoodin uusin elokuva, jossa hän myöskin näyttelee pääosaa. Muut näyttelijät ovatkin oikeastaan aivan turhia. Vaikka papilla ja naapuriperheellä tehtäviä onkin. Mutta hiukan eri tasolla kuin Clintillä. Itkin tässäkin. +

Star Trek (jota en malta olla hehkuttamatta. Viihdettä, mutta miten mahtavaa sellaista. Casting on erinomaisen onnistunut, hei, tässä on Simon Pegg!!, ja elokuva on funny and energetic, niin ja Chris Pine on suuupeeerhottiiiis, ja vaikka pahis olikin tylsä ja Nimoyn cameota venytettiin liiaksi, tämä on just hyvä ja pesee Star Warsin uudet kolme osaa hands down, vaikka uusien Warsien kaikki hyvät puolet laskettaisiin yhteen. Ja tämä siis elinikäisen SW-fanin suusta. Ooh.) Tämä oli siis mun kommentti heti elokuvan näkemisen jälkeen. Oon kuukautta myöhemmin edelleen samaa mieltä. Harkitsen nimittäin elokuvan katsomista toiseen kertaan. Vaikka olenkin edelleen sitä mieltä, että pahis on aika heikko, elokuvan tarina käsittelee lähinnä päähenkilöhahmojen yhteen liittämistä, ja pärjäisi sinällää melkein ilman pahista (vaikkei tietenkään pärjäisi). Erityisesti Kirkin ja Spockin tarinat käsitellään mielestäni näpsäkästi (ylläri) ja henkilöiden välinen kemia toimii. En sano mitään Uhuran roolista. Mutta se nainen on järjettömän kaunis. Olen kuullut muilta, että tämän elokuvan pitäisi, ainakin osittain, tyydyttää myös vanhoja trekkereitä, ja uskoisin, että viimeistään siinä vaiheessa kun Nimoy astelee kuvaan useammalla on ollut pissat housuissa. Hei, mullakin melkein oli. Elokuvan rytmitys on onnistunut tosi hyvin, eikä tylsiä hetkiä - tai edes odotteluhetkiä tule. Elokuva näyttää hyvältä (kaikella mahdollisella tavalla, ie. olen siis edelleen myös sitä mieltä, että Chris Pine on superhottis) ja kertakaikkiaan vaan toimii. Mä aion ostaa tämän kotiin. +

Katastrofin aineksia sai mut haluamaan nähdä Pölynimurikauppiaat. Mistä sen löytäis? +