Niin kutsuttu kesäloma alkoi eilen, kun sain vihdoin ja viimein palautettua viimeiset rästissä olleet työt ja loppuviikon tenttirysä jäi taakse. Kirjat kirjastoon, viimeinen Stephen Frylla maustettu Potter toisesta kirjastosta mukaan ja loma voi alkaa - ainakin koulun puolesta. Aloitin elämäni ensimmäiset oikeat kesätyöt kolme viikkoa sitten ja puurran niiden parissa elokuun puoliväliin asti. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että olen vapaalla vain 1-2 päivää viikossa, ja musikaali vie vielä osan illoistakin. Se tarkoittaa myös sitä, että herään joka toinen aamu 5:32 ja niinä loppuinakin ennen kuutta. Ja viikonloppuisin nähtävästi täsmällisesti kello 7 reikäreikä, en ymmärrä milloin mun sisäinen kello on tullut näin tarkaksi. Tai ehkä pihalla asuvat räkätit ovat vaan ihastuneet numeroon.

Näiden kolmen viikon aikana olen huomannut, että olen ehdottamasti enemmän aamu-, kuin iltaihminen. Aamuheräys ei tunnu ollenkaan pahalta, pikemminkin päin vastoin, mutta toisaalta se saattaa johtua siitäkin, että nautin asioista joita perinteisesti voisi kuvitella järkyttävän hirveiksi. Iltaisin väsyttää loputtomasti jo yhdeksän aikaan, mutta en ole ikinä ollut hyvä valvoja: nyt on lopultakin hyvä syy mennä nukkumaan ajoissa. Töissä on ollut kivaa, tykkään olla siellä, vaikka tietysti joka paikassa on huonotkin puolessa. Ensi viikolla saan vihdoinkin työpisteeni seinät vuorattua sarjakuvastripeillä (nyt puuttuvat enää nastat, joita alakerran kiva setä jakaa iloiten - uskoisin).

Töiden lisäksi jäljellä on vielä pari tekstipalautusta, toinen tänään, toinen kesäkuun puolivälissä ja vielä koulun uusien opiskelijoiden pääsykokeet ja hakijoiden kuvaukset ensi viikolla. Sitten onkin kesän ylimääräiset ja eniten stressaavat työtaakat ohitettu. Vaikka vapaata ei niin hirveästi jääkään, on muutamia asioita joita olen kesän aikana aikonut tehdä. Listalla ovat Engelin kesäkinon ensi-illassa vierailu (elokuvana Once) jos vaan muistan hankkia liput, Indi 4 isomman porukan kanssa (jos se saadaan kasattua), Lintsi-reissu serkkujen kanssa heinäkuussa, Dylanin keikka huomenna, runsaasti ajoa Haminaan ja takaisin, toivottavasti kahdet läksiäiset, edes pari viikonloppua Pohjanmaalla, yksi reissu Härkiksen saunaan ja homeiseen tunnelmaan ja luultavasti reilusti puutarhatöitä. Mahdollisuuksien mukaan olis aika kiva myös nähdä edes paria niistä vanhoista kavereista, joita en ole nähnyt moneen kuukauteen.

Oon rakastunut tällä hetkellä moneen asiaan: -meidän puutarha kevään ja kesän taitteessa, kun omenapuut ovat umpitäynnä kukkia - Vuokko Hovatan uskomattoman hieno levy - ja unohdin ne loput. Mutta ei se mitään. Riittää kun tiedän että niitä on.