oon jo kertonut tän 50%:lle blogin lukijoista (eli siis yhdelle ihmiselle), mutta aion joka tapauksessa julistaa sen vielä täälläkin. Ei oo paljon auvoisempaa oloa, kuin hypätä Jopon selkään ja lähteä polkemaan auringonpaisteessa ajoittaisten tuulenpuuskien riepoteltavana kohti poliisiasemaa amelie korvissa ja koko olemuksessa tieto, että Jumala rakastaa mua. Ja nyt mulla on taas kortti <3 rakastan autoilua. Oli pakko lähteä loikomaan pariksi tunniksi rannalle, että pääsi edes jollain tekosyyllä ajamaan autoa pitkästä aikaa. Sain siskon lähes upotettua aaltoihin, sen ekat uinnit tänä vuonna. Valitti parka, että vesi on kylmää, mutta siltä se aina tuntuu talviturkin kanssa (vesi oli ainaki 20 asteista). Ja nyt lähetään taas ulos palloilemaan. Oon niin rakastunu.