Aika kuluu nopeammin kuin mun sormet ehtivät käydä näppäimistöllä. Oon ollut menossa koko viikon ja sama tahti jatkuu vielä sunnuntaiaamuun asti, sitten on onneksi yksi päivä vapaata. Yleensä kun kiire painaa päälle ehtii ajatella itseään hyvin vähän, mikä ei tietenkään ole huono asia, mutta siinä samalla saattaa myös unohtaa kuka on. Oon saanut itseäni kiinni toiselta puolelta, mutta toinen on vielä karkuteillä. Mikäli sitä toista nyt enää onkaan olemassa. Tai mikä tietää vaikkei olisi koskaan ollutkaan. Paniikkia ei ole, siitä olen päässyt eroon. Asiat tapahtuu kun ne tapahtuu, eikä niistä kannata niin kamalasti stressata. Kunhan parhaani yritän, niin sen pitäisi riittää kaikille, minullekin. Tästä vähemmän ylevänä esimerkkinä taannoinen koulumatka autolla. Matka kestää ruuhkattomana aikana suunnilleen 15 minuuttia ja olin varannut aamuun 45 minuuttia sitä varten. En olisi ikinä kuvitellut, että istun autossa yli tunnin pidempään. Kokonaismatka-ajaksi tuli vähän vaille 2 tuntia ja kilometrejä kertyi huikaisevat 10. Moottoritie ei oikein vetänyt mihinkään suuntaan. Mitäs pienistä. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja heitin battle cryn soittimeen ja luukutin sitä samalla kun autosuma nytkähteli eteenpäin.

Kouluun olen tällä hetkellä tosi tykästynyt. Kaikki (tai ainakin lähes kaikki) tuntuu mielenkiintoiselta ja haluan oppia lisää mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. Ryhmäkin alkaa osoittautua ihan mukavaksi, oikeastaan siihen on syntynyt vain yksi klikki, joka erottautuu muusta porukasta lähes täysin. Mutta oon löytänyt pari tyttöä (!) joista tykkään ihan tosi paljon oikeasti. Pomo on edelleen samanlainen kuin pääsykokeissa ajattelin. Sen oman arvonsa erittäin hyvin tunteva olemus (mahtava termi) jättää mut aika kylmäksi. Ketään ei (mun mielestä) tarvitse katsoa tai puhutella alentuvasti siksi, että sillä voi kasvattaa jo valmiiksi paisunutta egoaan. Eikä kyllä muutenkaan. Toivon kaikkien tapojeni vastaisesti, että olen täysin väärässä kyseisen henkilön suhteen.

Väsymys alkaa vähän painaa jäsenissä. Heräsin aamulla kolmen ja puolen tunnin yöunien jälkeen viideltä lentokenttäkuljettajaksi. Huomenna tiedossa reissu Vaasaan ja takaisin. Oo-o, ei sääsket eikä hyttyset, vaan ankat, oo-o. Unia.