Nyt meinaa nimittäin tulla vähän kiire, jos aion nähdä tämän vuoden aikana enemmän itselleni uusia elokuvia kuin viime vuonna. Alla siis yksittäisiä ajatuksia siitä, mitä tässä välissä on tullut nähtyä. Kuten joskus tuolla aiemmin mainitsin, katsoin boxista jonkinlaiseksi klassikoksi nimetyn ranskalaisen Beckerin elokuvan Casque d'or vuodelta 1952. Elokuva seikkailee sarjassamme "alle 1000 arvostelua imdb:ssä", eikä myöskään täyttänyt ihan kaikkia odotuksia... On olemassa klassikkoja, joita rakastan aidosti ja loputtomasti, koska ne ovat hienoja elokuvia, joiden teemat puhuttelevat, vaikka niitä käsiteltäisiinkin hieman vanhakantaisin keinoin (tällaisista erinomaisina esimerkkeinä Maltan haukka ja King Kong vuodelta -33, kuten olen aiemminkin hehkuttanut) ja sitten on niitä klassikkoja, jotka ovat kuolettavan tylsiä. Tämä kallistui ikävä kyllä jälkimmäiseen kategoriaan. Pääosassa on kylläkin itsenäinen naishahmo, mutta tämä käyttäytyy tavalla jolle en nähnyt minkäänlaisia perusteita. "Kaikkien aikojen elokuvarakkaustarina"... pöh sanon minä. Rikollismiesten käytös ja heidän elintapojensa seuraaminen oli huomattavasti tätä suurta rakkautta mielenkiintoisempaa katsottavaa.

Uusin Bond (Quantum of Solace) oli myöskin pettymys sarjan edellisen, hienosti onnistuneen Casino Royalen jälkeen. Ensialkuun täytyy ehdottomasti sanoa, että en ole ikinä ollut yhtä tylsistynyt alkutekstien aikana kuin tässä elokuvassa. Biisi oli karmean tylsä ja grafiikat ihan uskomattoman typeriä. Olin niin typertynyt alun velttoudesta ja olemattomuudesta, että harkitsin jopa elokuvan aikana nukkumista. (Ja lienee syytä mainita, että edellisen Bondin alkugraffat ovat mielestäni aivan huikeat.) Craig on hyvä. Leikkaus oli välillä niin nopeaa, ettei etenkään toimintakohtauksiin tahtonut päästä millään sisälle. Se hiukkasen haittaa katselukokemusta. Lisäksi tuntuu vähän absurdilta, että näitä uusia Bondeja on mainostettu "realistisemmiksi"... ilmeisesti tekijöiltä on unohtunut kertoa se pikku seikka, että Bond on alter egoltaan Tarzan. Hmm, yksi mun kaveri kaipasi lisää romantiikkaa, minä en tosiaankaan, vaan olin iloinen siitä, että joku naishahmo selviää Bond-elokuvan läpi ilman horjahduksia. Ei vaan, selvisikö muuten sittenkään? Äh, no joka tapauksessa, se toinen nainen oli naurettava. Amalric on mun mielestä ihan osaava näyttelijä, mutta tässä tärkeimpänä tehtävänä oli käyttää pallosilmiä. Jaa. Tylsää. Kaksoisteemoja käytettiin vähän liian usein (kaksoisteemalla tarkoitan esim sitä ooppera-väijytys -juttua, ja niitä oli ainakin yksi toinen ihan samanlainen), niin että ne meni hiukan pitkälle. Hmm... ja aina Bondia katsoessa pohdin sitä, onko tekniikka muka niin kehittynyttä, että oikeasti on olemassa pöytiä, joiden taso on tietokoneen ruutu, jota pitkin voi heitellä tiedostoja ja muuta. Joo. Mutta toimintaa tässä pätkässä on, ei vain kovin erikoista.

Kotona katsoin Pedro Almodovarin Volverin, joka viimeistään vakuutti minut siitä, että Penelope Cruz ON näyttelijä (olen vastustanut tätä orastavaa tietoisuutta kovasti). Elokuva on herkullinen, maukas ja särmikäs, mutta viimeinen silaus jäi uupumaan. Oli kuitenkin kiva nähdä Almodovariltakin jotain sellaista mistä oikeasti pidän :)

Leffassa kävin vielä The Visitorin näytöksen aikana, ja se oli tylsä. Tarina oli tasainen, yllätyksetön, ammattimaisesti näytelty, empaattinen ja kovin humanistinen. Tasapaksu, humaani jenkki indie-elokuva, jossa on onnistuttu ottamaan pääosaan oikea henkilö. Ei siis herättänyt paljonkaan tunteita. Plussat kuitenkin lopusta. Ja musiikista. Ja hyvien näyttelijöiden valinnoista. Hehee, ja yhden henkilön huumorintajuttomuudesta Ü

Kylläpäs olikin tyydyttävää tekstiä. Mutta onpa kirjattu nyt nämäkin vuodenvaihteen laskentaa varten. Hei muuten, mun loma alkaa huomenna! Olin tänään vielä töissä ja ostostelin loputtomasti kamaa (lähinnä kynttilöitä) ja äsken sain lahjat paketteihin. Vaniljakynttilä palaa tossa vieressä ja kohta pääsen nukkumaan. Parin päivän päästä suunnataan mökille(=tallille). Joulu, joulu, joulu saapuu!