Oon taas pulassa. Taas. Tää on kolmas kerta reilun puolen vuoden aikana. Mutta nyt se pitäis jotenkin hoitaa pois päiväjärjestyksestä, ei tehdä niinkuin parilla edellisellä kerralla ja vaan vältellä ongelmaa. Tai antaa hömppäpässin hoitaa niinkuin kerran Ü haha. se oli kyllä elämäni oudoimpia kokemuksia. huomasin, että oon ruvennut aika salamyhkäiseksi täällä, mutta mulla on nyt vähän salamyhkäinen vaihe... viljelen kauheasti vinkkejä, mutten sanoo mitään oikeasti. nautin tästä niin täysillä. ü kerron sitten joskus, jos kerrottavaa tulee.

Tilanteesta en kuitenkaan nauti. Oon miettiny, että jotain mun täytyy tehdä väärin, kun tää tapahtuu uudelleen ja uudelleen, mutta en oikeasti voi tehdä asialle paljon mitään. Jos lähden muuttamaan itseäni tässä asiassa, niin sitten en oo enää minä. Ja sitä en halua. Tykkään itsestäni ihan näin. On vaan hirmuisen vaikeeta tehdä sellasta, minkä tietää satuttavan toisia. :( mutta ei auta. Onneksi kivojakin juttuja on olemassa... paljon. Kaksi maailman söpöisintä lasta oli kinannu tänään puoli tuntia siitä, kumman viereen mä meen istumaan kun lähdetään syömään. Voiko suloisempaa olla? Rakastan niitä niin paljon. Ja niiden vanhempia myös, ne on aivan mahtava perhe, en tiedä paremmasta. Niin ja sama vanha teema jatkuu tänäänkin... His eyes. That's something. That's too much.

Miksi ihmiset ei koskaan puhu asioista suoraan?