Pysähdyttiin viime keskiviikkona Tiiriön abcd:llä syömässä ja löysin rakennuksessa sijaitsevasta kirjakaupasta teoksen "120 000 syytä olla onnellinen". Avasin sen (tietenkin) ja se oli ihan mulle tehty. Listoja, juuri niitä samaisia mitä olen vääntänyt jo pidemmän aikaa. Kirjailija oli kirjoittanut muistiin itseään onnellistuttavia asioita 8-vuotiaasta lähtien. Minun kohdallani tämä erinomainen kehityskaari on alkanut vasta myöhemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös? Tavallaan olen jo aloittanut tällaisen listauksen tuossa viereisellä palstalla "ilonaiheiden" muodossa. Koska siitä uhkaa kuitenkin tulla liian pitkä, lukitsen sen nyt tuohon tilaan ja jatkan uutta listaamista kirjoituspuolella samannimisen kategorian alle. Toivon, että te jotka näihin minun ylöskirjaamiini asioihin törmäätte, alkaisitte etsiä ympäröivästä maailmasta pieniä ja suurempiakin teille iloa tuottavia aiheita, niitä nimittäin löytyy jos vain haluaa löytää. Olen itse huomannut, että saan paljon enemmän irti elämästä, kun jaksan keskittyä onnellisiinkin asioihin.... se ei ole niin vaikeaa kuin miltä joskus tuntuu.

Samalla hetkellä kun avasin aiemmin mainitsemani kirjan, tajusin, että haluan itse laajentaa omaa listaani ja jätin lukemisen siihen. En nimittäin halua tahallani käyttää samoja ilonaiheita kuin kirjailija. Yhteneväisyyksiä tuskin voi välttää, kun kirjassa niitä noinkin runsaasti on, mutta ainakin ne ovat sitten tahattomasti syntyneitä. Kirjan ensimmäiset kaksi onnellisuudenluojaa olivat "aamiainen pyjama päällä" ja "matto paljaissa varpaissa", ne ovat ainoat jotka teoksesta näin. Tästä se siis alkaa. Enolassa viettämäni vajaan viikon aikana mieleen ovat tulleet ainakin nämä seuraavat:

-kahden koivun väliin viritetty riippumatto
-varsan hampaanjäljet iholla
-maaseudun kesäradio
-osmankäämien olemassaolo
-värit
-kasvaminen isoksi Harry Potterin kanssa
-hevonen, joka saa riimun pois yöksi