ja sen huomaa kaikesta.

Ensinnäkin on se ikävä puoli, että hengittäminen vaikeutuu, kun talven kirpeys väistyy kevään lämmön ja tunkkaisuuden tieltä. En ole koskaan ollut millekään allerginen, mutta jostain syystä hengittäminen sujuu helpoiten parinkymmenen asteen pakkasessa, tosin tänä keväänä olen  huomannut, että on aika mahtavan tuntuista avata aamulla ikkuna ja vetää sisäänsä vielä yön kylmyyden etäisesti muistavaa happea. Avoimet ikkunat kunniaan. (niistä on sitä paitsi helpompi murtautua sisäänkin kuin suljetusta ikkunasta, kokemusta on.)

Toinen kevään merkki on ehdottomasti autokoulun autojen lisääntyminen liikenteessä. Vaikka autokoulunopettajat muuta väittävät, kyllä niitä ajotuntilaisia aina huomaa enemmän kevätliikenteessä. Autoihin liittyy myös muita kevään merkkejä, ainakin se, että autossa alkaa päivällä tuoksua kesältä (tai haista, näkökulmasta riippuen... ja autosta riippuen tietysti myös Ü ne joilla on vanha auto pystyy varmasti kaivamaan muistilokeroistaan kuuman ja tomuisen auton hajun.) Lisäksi jostain vielä selvittämättömästä syystä autot alkavat antaa keväisin sähköiskuja. Ja nyt shokit ovat taas alkaneet. (Tämän päivän saldo on neljä iskua.)

Tämän kevään erityispiirteeksi tulee muodostumaan reissailu ihanien kanssa ympäriämpäri eurooppaa (wow) ja Suomea. Tiistaina startataan laivalla kohti länttä ja mitä tahansa saattaa viikossa tapahtua... ja tapahtuu. Voi että. Silmät kirkkaina ollaan lähdössä. hmm... tiedättekö että on ihanaa olla innoissaan.

Enkä kyllä keksi paljon parempaa kevään merkkiä kuin se, kun tässä taannoin tulin töistä ja kävelin ulkona portaita alaspäin: taivas oli sininen ja linnut sirpittivät niin kuin ne olisi juuri nähneet kaikki maailman ihmeet ja olisivat pakahtumaisillaan näkemänsä aiheuttamaan onneen. Ei siinä voinut muuta tehdä kuin vaihtaa kävely hypähtelyksi.