Meillä oli Tuuppanan kanssa tänään aika mielenkiintoinen päivä. Tarkoituksena oli lähteä katsomaan Atonement, mutta päädyttiin kuitenkin odottamaan sen kanssa ensi viikkoon ja siirrettiin katseet kohti syöttölää (mulla oli ihan hullu nälkä). Matkalla törmäsimme ensin Lasipalatsin kulmalla puun juurelle nukahtaneeseen vanhempaan herrasmieheen (laitapuolenkulkija) ja kävimme keskustelun auttamisen/puuttumisen eettisyydestä. Tapaus alkoi kuitenkin liikutella raajojaan ja nousta ylös siinä vaiheessa kun olimme menossa ravistelukierrokselle ja vieressä ollut nainen oli jo puhelin kourassa soittamassa poliisille. Tai kenelle ikinä soittikaan. Katsoimme tilanteen olevan kunnossa ja jatkoimme matkaa päivitellen ihmisten auttamishaluttomuutta ja sen lainvastaisuutta (siis auttamattomuuden... tänään olen sekava.) Pääsimme sata metriä eteenpäin kun edessämme kävellyt salkkumies päätti laittaa päiväjärjestyksen uusiksi ja kaatui taaksepäin tikkusuorana ketarat ojossa. Takaraivo napsahti asvalttiin yhdistelmä-äänellä "KOPSPAM" ja "tuff". Silmälasit lensivät nätissä kaaressa taaksepäin ja putosivat nekin katuun, tosin siististi pakettiasennossa (sellaisena kuin niitä säilytetään kotelossa). Vieressä kulkenut mies syöksyi pelastamaan kaatunutta - ja nyt tajutonta - setää ja otti koko homman hoitoonsa ensiluokkaisesti. Minä nappasin lasit mukaani ja rynnistin Tuupan kanssa katsomaan onko kaikki kunnossa. Luonnollisestikaan ei, vertahan sieltä tuli ja runsaasti, eikä setä virkoamisensa jälkeen ollut kovasti järjissään, vaan vastasi kaikkiin johdatteleviin kysymyksiin johdattelun mukaisesti. Nimensä kuitenkin sai hetken kuluttua mieleen. Tuuppa soitti ambulanssin. Palveluun joutui jonottamaan ja sittenkin nainen luurin toisessa päässä otti asian meidän mielestämme turhan epäuskoisesti. Kysymykset "onko hänellä kirjava paita?" ja "onko hänellä farkut?" onnistuivat kuulostamaan Tuuppanan korvaan siltä, että kaupungissa liikkuu jokin kaatuilija, jonka toilailuista ei niin tarvitse välittää. Hetken kuluttua kuitenkin selvisi, että hätäkeskus luuli tapausta siksi vanhukseksi, joka makasi sata metriä kauempana. Käsittämättömintä oli kuitenkin ehkä se, että ambulanssin tulo kesti yli 10 minuuttia ja tilanne tapahtui Kampin kauppakeskuksen edessä. Kun apua ei kuulunut, kävin juoksemassa rakennuksen ympäri ja löysinkin juuri paikalle saapuneen auton talon toiselta puolelta ja opastin sen oikeaan paikkaan (jotain hyötyä minustakin). Setä saatiin autoon pää reikäisenä, mutta tajuissaan. Oli ottanut työpäivän jälkeen "5 tai 6 paukkua (määrä lisääntyi sitä mukaa kun tajua palasi)" vartissa. Tällaiseen tulokseen päädyimme. Ei ollut kuulemma ollut mukava päivä. Surettaa aika lailla sedän puolesta. Ja kaikkien muidenkin, joiden elämä on sellaista, että he ihan oikeasti menevät vartiksi baariin hukuttamaan pahan olonsa hetkeksi, millä seurauksilla kukakin. Onneksi ei käynyt pahemmin.

DCB:n uusi levy tuli eilen. Se on lyhyen pikakuuntelun jälkeen loistava.

...When all the love in the world
Is right here among us
And hatred too
And so we must choose
What our hands will do

Where there is pain
Let there be grace
Where there is suffering
Bring serenity
For those afraid
Help them be brave
Where there is misery bring expectancy
And surely we can change
Surely we can change
Something

And the problem it seems
Is with you and me
Not the Love who came
To repair everything

The whole world's about to change

(David Crowder Band: Surely we can change)